Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

#isr2014vuvi vol.2

                     Pyynnöstä tai halusta - onko sen väliä? #isr2014vuvi vol.2

                   Vol.1 voi lukea tästä.

                     Monellee se on edelleen mysteeri, mitä on I-SR2014 koko reitin kierto. Maailmassa tiettävästi vain 12 henkilöä on sen päässyt läpi. Reitin edessä on hatun päästä ottaneet mm. alle 3h maratoonarit. Valtaisia, jopa liikkumista estäviä kramppeja on tullut maakunnan ykkösurheilijoillekin tuolla reitillä, jopa vain etulenkillä. Ihmiset kyllästyvät pian puhumaan kummitustaloista, mökeistä tai kämpistä. On olemassa kiehtovampaakin. I-SR2014 koko reitti.

                    Kaisa kaatui sen yhdennentoista kerran. Ja taas hän horjahteli, jollei jopa hoiperrellut. Huusin raskaansarjan isr-huumorilla: -"jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa - kohtaa oot vainaa!". Ja sekunnin päästä lankesin itse yli metrin syvyiseen metsäonkaloon. Saatoin tuntea lähes mennikäisen käden puristuksen jalassa, mutta se olikin vain kaukaisen puunjuuri...tai ei sittenkään, ei voi tietää...

                   Mukamaste jonkin sortin vetäjänä koitin pitää huolta kanssavaeltajista. Ilmeisesti Jarmo kyllästyi vastaamaan tavallisesti esittämiini kysymyksiin. -"Hyvinkö tulee", kysyin. Jarmo: -"Toinen jalaka hauassa", ja voi veljet sitä virnettä. Mies kahden tunnin unilla umpihangessa. Hymy aidoimmillaan.

                   On selvää, kun lähes umpimetsää tallotaan 16h ettei siitä selviä ilman äärimmäistä kykyä haastaa omaa mieltä yhä uuden puun luokse. Jokaisen ojan väliin mahtuu tukuttain syitä jättää leikki kesken. Tästä ei saa palkkaa. Tämä pikimminkin maksaa. Varusteet, eväät, kenties vaimoille annetut lahjukset reissuun pääsemisen turvaamiseksi.

                  Yksi tärkeimmistä varustuksista tuolla metsikössä, risukossa, varsinkin talvella on säärystin, jolla mm. kenkä pysyy jalassa kengän pohjan kautta kulkevan remmin avulla. Entä, jos joskus jollakin olisi niin raju reissu, että säärystin suorastaan repeytyisi epäinhimmillisen kelin vuoksi? Minulle kävi niin, 15km ennen maalia. Oli vain selvittävä. Enkä jättänyt revennyttä säärystintä luontoon. Harmi, etten hoksannut ottaa siitä kuvaa ennen kuin nakkasin roskiin. Eräänlainen taisteluripale kädessä. Nastalenkkaritkaan eivät kestäneet. Niille kävi taas näin.
                    Metsässä kun liikkuu niin sattuu ja tapahtuu. Kukaan ei jaksa kaikkea kirjoittaa auki. Se täytyy kokea. Silti voisin kertoa yhden Jarmon jutun metsämies porukasta. He olivat olleet pimeän päälle liikkeellä. Yksi mies oli käynyt pusikossa isommalla tarpeella. Matkaa oli taas jatkettu. Valosalla oli seurue ihmetellyt nuotiolla, mistä paskan haju kantautuu. Vastaus löytyi vierustoverin hupusta.

                    Me ei paskannettu huppuun, mutta lähes kustiin housuihimme valtavan naurumäärän vuoksi. Keskisykkeeni oli 116. Eli lepponen lenkki. Tänään täytyy kuitenkin käydä lyhyt huoltava juoksulenkki. Pohkeet on vähän jäykät.

                   Lopuksi: Pysähtyikö kukaan keston kohdalle? 16h. Tuolla. Moniko hoksasi, miten valmiita esim. Jarmo ja Kaisa oisivat esim. 24h juoksuun? Täysin. Heillä on voima ja ennen kaikkea taito siirtyä puulta seuraavalle. Jos he pystyvät tuossa kelissä liikkumaan lumista metsää pitkin 16h niin katetulla, 1km herkkuja notkuvalla radalla 24h on heille... mahdollista. Ei silti enempää. Näissä kulkee aina nöyryys mukana. Siksi nämä ystävätkin löysivät pulpetin 16h etsinnän jälkeen.

Runo:
                "Vaeltajat ovat jo sängyssä, vaikkei se näy kenenkään kännystä. Kohta painetaan lumia väistellen kyyryssä ja ollaan pian Syyryssä. On siihen oltava pienoinen kyky, jotta avautuu päivänvalolla Pyky. On se rikos, jos alvariinsa on edessämme lumikinos. Toivottavasti piisaa lampuissamme virta, kun koittaa ilta ja Töllin Leksan viimeinenkin silta" -Cosmos- (29.12.2014)

Ps. Lunta on vain kerran historian aikana ollut enemmän isr-kokoreitin kierrossa kuin tänään. Se oli tällöin.

Onni Vähäaho, Nivala 31.12.2014     

#isr2014vuvi

INTRO


                    Leo, Päivi ja Keijo olivat tehneet muutamia päiviä sitten Iso-Juurikan kohdalla reitinmuutos työt. Reitti kiertää nyt Pykyn kautta. Klikkaamalla kuvan saa isommaksi.
                    Polku tuolla osuudella on jo varsin hyvä ja kova aivan loppua lukuunottamatta, mutta sekin paranee jokaisen käynnin jälkeen. Myös reitin heijastaminen on jatkunut kiivaana ja se todella helpottaa reitillä pysymistä ja sillat ojien ylittämistä..


                    .... Kello on hieman vajaa kolme aamuyöllä. On vuoden toiseksi viimeisen päivän esitila, aamuyö. Virittynyt keho nousee ylös vuoteelta ja valmiiksi ladattu kahvin keitin napsahtaa päälle. Keittiö oli vielä joitakin päiviä sitten notkollaan jouluruokaa - nyt retkivarusteita. Vuoden viimeinen I-SR2014 kokoreitin kierto on edessä. #isr2014vuvi.

                      Kaikki on valmista. Reppu on pakattu. Taas noin 9kg apina selkään ja menoksi. Sitä on isr koko reitin kiertäjien elo. Aivan retkeillen kiertävillä olen kuullut sen painavan jopa reilusti yli 10kg.

                      Lähtöpaikalla on pimeää. Kello on hieman vajaa viisi. Jarmo, alias Hönky-Honkala, nappasi minut kyytille, joten jousien päällä tultiin. Seikkailu-urheilussa kaiken nuoresta iästään huolimatta kokenut Kaisa saapui ex-mestarihiihtäjä-äidin kyydillä. Geenit kohdallaan. Tavanomaista puheen porinaa kunnes kellot käynnistyvät ja totuus alkaa. Tätä emme täysin tienneet, mutta edessä oli n.13,5km kohtuullisesti tamppaantunutta polkua, 14km lumista polkua, 30km umpihankea puoleen sääreen ja 1km munahankea puoleen reiteen.

                       Lähden vetämään sakkia sovitun maltillisesti. Alussa polku on hyvää - pääosin. Silti löytyy uuden, kaiken aikaa satavan, lumen alta inhottavia, jopa metrin syviä onkaloita, joihin jalka välillä uppoaa itse kullakin. Kaisa lyö polvensa johonkin jo 3-4km jälkeen. Ehkä(?) hieman polven aristuksen vuoksi Kaisa tulee sen jälkeen "omaa vauhtia", joten himmailemme ajoittain Jarmon kanssa, jottei Kaisa jää liian kauas imusta. On nimittäin henkisesti raskasta, jos roikkuu monta sataa metriä kaiken aikaa perässä.

                        Tiesimme Antun kiertäneet vesurin kanssa etulenkin edellisenä päivänä. Se ei näkynyt enää polulla juurikaan, sillä lunta oli - ja tuli - rankasti. Lunta niskaan tämän tästä. Yksi detalji. Jo Impivaaran metsä-autotien (n.7km) ylityksen jälkeen hanki kutsuu auraajaansa. Hangella kenkä luistaa välillä. Välillä pito palaa, välillä ei. Toisinaan kenkä uppoaa syvään onkaloon ja varpaat kohtaa veden, polvi kiven - auts! Kirosanat ovat käytössä. Jokainen lupaa puhdistaa suunsa vasta reissun jälkeen.

                      Saavumme Lahnajärventielle (11,4km) 3min etuajassa lumettomaan maisemaan tehtyyn 12,5h aikatauluun verraten. Tiedän - ja twiittaakin - aikataulun kusevan pahasti jo tuossa vaiheessa. 14h tuntuu jo aika tiukalta missään olosuhteissa tuossa vaiheessa. Katson metsää, jossa koskematon hanki odottaa. 47-48km jäljellä, josta ehkä 35km koskematonta metsää ja suota. Alkaa reitin ehkä raskain osuus. 5km matka Lahnajärvetieltä Pesänevantielle. Pääosin matalapuista tai aukeaa, paljon lunta ja märkä suo. Suo on tuolta suojaiselta puolelta usein märkä. Lisäksi merkkirisut ovat peittyneet lumeen, joten joudumme ylittämään sinänsä lyhyen suon lähes sokkona. Jalat vajoavat ite kullakin tämän tästä kosteikkoon. Vettävaluvan kengän/jalan, kun iskee sitten umpihankeen niin saa mukavasti nopeaan muutaman lisäkilon kannettavaksi... Sitten Kaisa mulahtaa pahemmasti. Jarmo fiksuna miehenä ojentaa heti käden vetääkseen Kaisan suon pohjasta ylös. -"Ei, kyllä minä täältä pääsen, äääh, no-niin, jatketaan vaan".

                        Tuo oli ainoa osuus, jossa reisissäni tuntui hieman raskaalta. Tuo pätkä oli niin raskas etten olisi yhtään ihmetellyt vaikka olisi tullut keskeytyksiä. Olin itse asiassa yllättynyt ettei tullut. Kumpikaan ei puhunut mitään luovuttamisesta. Ainoa energian loppumisen keskustelu käytiin lampuista! Täytyy nostaa hattua Kaisalle ja Jarmolle. Väitän, että jos tuonne laitetaan tuossa kelissä 2,5h taivalluksen jälkeen tuota suota ja sen jälkeistä tarpomaan niin yksi sadasta jatkaa. Nyt molemmat. Kovia kavereita. Jopa itsekin epäilin tuossa kohtaa hieman homman mielekkyyttä. Niin paljon raastoa, noin lyhyellä pätkällä. Maratonin verran jäljellä. Inhimmillisiä tuntemuksia monenlaista kokeneeltakin?

                       Kaisa kaatuu kymmenen kerran. Yhtä monta kertaa hän on noussut ylös omin voimin ja jatkanut. Kuten Putous-tähdillä, myös Kaisalla tuntuu olevan hokema: -"liikkeessä ollaan koko ajan", kun kysyn onko kaikki hyvin. Jarmo on nukkunut huonosti. Jarmo alkaa usein nauramaan vain kun katson häntä. Paljoa ei tarvi höystää. 21km kohdalla lasketaan, että on noin 38km matkaa maaliin. Saman verra kuin Nivalasta - Haapavedelle - umpimetsää. Siitä revetään. Nauretaan kippurassa mahaa pidellen.
                      Takalenkki on ollut aina selvästi raskaampi kuin etulenkki. Nyt se on kuitenkin kuin Siperia. Siellä on kaikkea: Puolet enempi lunta, jatkuvasti syviä lumen peittämiä onkaloita, joihin osumme alvariinsa, mäkiä, petollisia ojia - kaikkea mikä hidastaa matkantekoa. Reilun kuuden tunnin kohdalla hyppäämme ojan yli yksitellen. Vaikka Töllin Leo on tehnyt äkkiä lähes puolen sataa siltaa niin edelleen löytyy myös hypättäviä ojia. Nyt yksi sellainen, noin kilsa ennen Syyryä. Kaisa horjahtaa ja hyppy jää pahasti vajaaksi. Jo ennestään märkä Kaisa kastuu taas, aina vain pahemmasti. Miten paljon tuo tyttö kestää? Näyttää pahalta. Liikkeet ovat hitaita, mutta edelleen omia. Kaisa päätyy vaihtamaan joitakin vaatteita kuiviin. Soitan tuossa vaiheessa lastenhoitojärjestelyistä, sillä en usko ehtiväni tänään isäksi siihen mennessä kuin olin ajatellut. Nyt olen suojelusenkelinä syvällä korvessa. Nämä ihmiset täytyy saada pois täältä, joko reittiä pitkin tai muuten. Edelleen reittiä pitkin.

                      Koitan ehdottaa, että voidaan mennä Iso-Juurikassa entistä, helpompaa reittiä pitkin, eikä vast´ikään muutettua uutta, hieman pidempää ja vähän vaativampaa. Kaisa tuumaa kuitenkin, että mennään pisin ja vaikein mahdollinen niin on kovin mahdollinen suoritus. Tyttö ei ole turhaan menossa Rogainin MM-kisoihin ensikesänä.

                     7h menty. Mäkiset kivikalliot kutsuvat. Koitan vähän piristää sakkia. -"Hei, oon unohtanu sanoa, että saa juosta, ei oo juostu yli neljään tuntiin". Kukaan ei mee lankaan. Edelleen sakki nauraa ajoittain. Se on hyvä merkki. Jossain noilla seuduin, ehkä hieman aiemmin(?) Jarmolle tulee ensimmäinen kramppi. Jarmon meno on näyttänyt muutoin helpolta, mutta täällä on kesää talvea niin haastavaa nostella jatkuvasti jalkoja, ettei tuntitolkulla kestävä jumppaaminen voi olla näkymättä. Harva selviää I-SR2014 reitiltä ilman kramppeja.

                   Vihdoin Iso-Juurikan penkalla. Siellä on yleensä mukava juosta. Nyt siellä on n.15-20cm lunta. Juoksemme silti. Onhan alla varma alusta. Takana on monta sukellusta lumen sekaan. Milloin jalat, milloin kädet, milloin pää edellä. Muistellaan sitä, kun Jarmo laittoi minulle taannoin txt-viestin. Aikoi ruveta jauhamaan taka ja etulenkkiä oikein urakalla. Nyt täällä jauhetaan. Ja huolella.

                      Retkenvetäjänä arvioin kaiken aikaa vaivihkaa seurueen tilaa. Juoksu Juurikan tiellä näyttää vaikealta molemmilla. Jarmolla kovettuneen jalkalihaksen vuoksi, Kaisalla energioiden vuoksi. Matkatessamme Pykyä kohden, hieman ennen 10h kohtaa Kaisa tipahtaa polvilleen. Ensin luulemme hänen jäävän vessatauolle, mutta sitten Kaisa repeää itkuun. Hän on aivan poikki ja rikki. Oikea-oppisesti hän samalla vaistomaisesti lappaa energiaa huiviin ja nousee kotvan kuluttua taas omille jaloilleen. Tämä aaltoilee, hän sanoo kyyneleitä pyyhkiessään. Ja taas ollaan liikkeessä.

                     Hieman myöhemmin Kaisa kysyy onko tästä 19km maaliin. -"23km suurinpiirtein", vastaan. Kaisa vaikuttaa nyt menevän niin limiteillä, että itku on taas tulla, mutta pala kurkussa hän jatkaa.
                      Otsavalot syttyvät. On 20km maaliin. Ilma lauhtuu selvästi. Aletaan olla pian plussan puolella. Jarmo ei pysty enää kunnolla pysähtymään. Jalka on pahana. Kaisa tulee välillä pari kilsaa hyvin ja sitten kerää itseään - ja sitten taas - aina vaan. Hitto vie! Uskomattomia karpaaseja ja neitoja!

                    12h takana. Vettä vihmoo. Alkaa myös puista tippuun lunta. Moni lumiteli voi olla helposti useamman kilon. Tämä voi olla vaaralista myös ylhäältä käsin. Hengenvaarallista. Emme halua muistomerkkejä pystytettävän vielä... Kaverit ovat hiljentyneet. Nöyrästi ja pääosin hiljaa he ottavat askelia. Kysymykset, joita he minulle esittävät, eivät ole kaikistellen adekvaatteja. Välillä pitää miettiä, mitä tuohonkin nyt vastaisi. Kilometrit alkavat tuntua yhä pidemmiltä.

                    10km maaliin. Kukaan ei tuuleta. Kädet hamuaa evästä, suu hapuilee huulillaan juomaa. Tiedän, ettei tässä voi vielä löysätä seurantaa. Jalat ei tässä vaiheessa enää parane tai energiat palaudu. Vaivaa ja vajetta on ollut ystävillä pitkään. Kestävätkö he vielä vajaa 3h sumein silmin? Ystävät näyttävät kovin erilaisilta kuin lähdössä. I-SR2014 reitti ottaa hetkellisesti paljon, mutta antaa takautuvasti paljon sitäkin enemmän.

                    6km maaliin. Välillä saan innostumaan sakin juoksemaan. Muutama pätkä ja taas kävellään. Kysyn Jarmolta, milloin hänestä tuntuu, että oomme jo tosi lähellä. -"En tiiä, en oikein osaa sanoa mihinkään nyt mitään, pääsis vain jotenkin täältä pois". Tyhjentävä vastaus. Pala todellisuutta.

                   4km maaliin. Kaksi lamppua seuraa n.50-100m perässäni. Yhtä-äkkiä valot jäävät selvästi enempi jälkeen. Pysähdyn. Vettä sataa ja kaikki vaatteet ovat litimärkiä. Sykkeet tuskin 80:ssä. Ei tarkenis toisaalta odottaa, mutta nyt on odotettava. Jotain siellä nyt on. Kaisa on hetken hukassa. Jarmo meidän välissä tulkkaa tilannetta. Jarmo on osoittanut koko matkan ajan hyviä reitinvetäjän ominaisuuksia. Hän muisti huolehtia Kaisasta, jos ero alkoi kasvaa. Upeaa toimintaa Jarmolta...
                ....Kaisalla oli loppunut patterit lampusta ja samalla hän oli "jäänyt" repulle. Tuo pieni hetki, kun emme saaneet Kaisaan "yhteyttä", oli kammoksuttava. 15h vaelluksen jälkeen ääriolosuhteissa ei ole lasten leikkiä. Kaikki oli mahdollista. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Annoin oman varalampun Kaisalle loppumatkalle ja matkui taas. Jokainen siirsi edelleen omia jalkojaan, kantoi omat reppunsa ja kiloja painavat vaatteensa.

                 3km ennen maalia yritän houkutella sakkia "hyökkäämään" 16h alitukseen. Aikaa on 37min. Lähdemme juoksemaan. Pari kilsaa tuleekin tasaisesti reilun 11min kilsoja, pääosin juosten. 900m ennen maalia Kaisa katkeaa, jalat loppuu, energiat loppuu, henkiset voimatkin ovat loppupuolella. Hetken itkettyään hän nousee vielä kerran. Hoipertelee jotenkin ja kurottaa kätensä pulpetille, maalin merkiksi ajassa 16h41sek. Kuten myös Jarmo ja minä. Kaisasta tulee I-SR2014 reitin historian ensimmäinen nainen, joka on kiertänyt koko reitin. Samalla meistä tuli ensimmäiset, jotka ovat kiertäneet koko reitin Pykyn kautta. Matkaa kertyi nyt 58,4km.  Juoksua ehkä n.18,4km ja 40km kävelyä. Siinä on hieman pikku sivupistoja/miniharhoja. Reitin lopullinen tiukka mitta tulee olemaan n.57,5km. Sähköinen kuntolaatikko eilisen vaelluksen jälkeen näyttää nyt tältä.

                Kuten niin monesti aiemminkin, Janne "Jay Leno" Kukkola oli kiirehtinyt tekemään loppunuotion makkaranpaistoa varten. Lisäksi Janne oli hakenut tyttöni hoitoon, kun vaimoni meni yövuoroon. Suuri kiitos avusta taas! Nuotiolla pistäytyivät myös reitin kovat puuhamiehet ja naiset: Päivi ja Leo Tölli, sekä Keijo Nivala ja Kaisan äiti. 
               Kiitos kaverit! Ja Hyvää Uutta Vuotta 2015!

                 VAELLUSVIDEO
 #ISR2014VUVI VOL.2 TÄSSÄ LINKKI.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2014  

lauantai 27. joulukuuta 2014

REITIN HEIJASTAMINEN...

                   ... On jatkunut edelleen. Päivi ja Leo Tölli ovat ahkeroineet taas viime päivinä ja I-SR2014 -reitin heijastaminen on jatkunut nopeaa tahtia. Myös Anne Tölli on heijastanut yhden pätkän. Tässä kartta heijastuksien osalta 26.12.2014 mennessä. Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi.
               Keltainen viiva on heijastettua osaa reitistä.

                      Päivi ja Leo Tölli ovat tehneet myös siltoja ja raivuu töitä viime aikoina Iso-Juurikka - Lahnajärvi välillä reitin paluureitillä. Meillä monilla reitin edistäjillä on myös suunnitelmia mm. vesuroinneista ja tuulen/lumenkaatojen raivauksista. Kannustan tässä samalla kaikkia reitinkiertäjiä edistämään polkua omien voimavarojen ja aikataulujen puitteissa.

                      I-SR2014 -reitillä on ainakin perhereitin osalta talvellakin niin paljon kulkua, että se pysyy pääosin auki. Näin puhuttiin eilen tuolla Pyssymäen nuotiolla. Perhereittiähän kierretäänkin ja polutetaankin oikein kunnolla 23-24.1.2015. Tule mukaan kiertämään!!! 10 ja 5 kierroksen lisäksi voi kietää vaikka yhdenkin kierroksen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.12.2014

tiistai 23. joulukuuta 2014

I-SR2014 PERHEREITTIULTRA

                          Pe 23.1. - La 24.1.2015 järjestetään epävirallinen I-SR2014 perhereittiultra -tapahtuma. Eli ei osallistumismaksuja, ei huoltoa. Jokainen suunnittelee oman huollon itse. Pakkasraja -19,9, jolla vielä tämä toteutuu, mutta -20,0 jäädään uunin pankolle.

                          Ultrassa on kolme sarjaa. 120km, 60km ja Non Stop sarja. 120km sarjassa I-SR2014 perhereitti kierretään 10 kertaa ja 60km sarjassa 5 kertaa. Non Stop sarjassa kiertäjä saa itse päättää lähtöajan ja kierrosmäärän. Lähtöpaikka on Pyssymäen makkaranpaistolaavu, jossa täytyy käydä kopauttamassa kädellä laavua uudelle kierrokselle lähdön merkiksi. Yhden kierroksen pituus on n.12km. SAUNA LÄMMIN #isr2014perheultraan osallistujille (NonStop, 60km ja 120km) LA KLO.8.00-10.00!!!!

             SEURAA JA KESKUSTELE TAPAHTUMASTA VAIKKA HETI #isr2014perheultra

             I-SR2014 -perheultra 120km   Lähtö Pe 23.1.2014 klo.9.00 Pyssymäen makkaranpaistopaikalta. Matka 10 kierrosta. Aikaraja 24h, eli La klo.9.00 mennessä pitää olla maalissa. Kierroksen keskiaika tavoite siis max.2h24min.

             I-SR2014 -perheultra 60km  Lähtö Pe 23.1.2014 klo.20.00 Pyssymäen makkaranpaistopaikalta. Matka 5 kierrosta. Aikaraja 13h, eli La klo.9.00 mennessä pitää olla maalissa. Kierroksen keskiaika tavoite siis max.2h36min.

             Non-Stop: Eli tule kiertämään missä kohtaa vuorokautta haluat, niin monta kierrosta kuin haluat. 

#ISR2014PERHEULTRA PERHEREITILLE KULKU ALLA OLEVAN KUVAN MUKAISESTI VINNURVATIETÄ PITKIN, KUN NYT ON AJETTU PERINTEISESTI LATU PYSSYMÄKI-VINNURVA VÄLILLE. KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI.


LISÄKSI Pe klo.17.00 OHJATTU I-SR2014-perhereitin (6-12km sään ja osallistujien toiveiden mukaan) kierto kävelemällä. Samalla Perhereitin epäviralliset avajaiset!!!
Vetäjänä ikiliikkuja Jarmo Kivioja. Kesto 12km n.3h (omia juomia ja eväitä kannattaa ottaa mukaan). Lopuksi makkaranpaistoa Pyssymäellä. Muistakaa ottaa makkarat mukaan ja otsalamppu muiden eväiden lisäksi.


                            Reitillä edestakaisuutta on 7,8km, eli n.65%, joten reitin varrella näkee usein myös eritahtia liikkuvia ultramenijöitä. Katsotaan sitten lähempänä, miten pidetään laavulla nuotiota. Pyssymäeltä Vinnurvaan päin mennään n.1,5km matka latupohjaa ja mikäli (todennäköisesti) tuolloin siinä on latubaana niin liikutaan Pyssymäeltä Vinnurvaan päin katsottuna baanan aivan vasenta reunaa hiihtäjiä häiritsemättä. Jokainen laskee omat kierrokset, jos ei saada kierroslaskijaa/kipinämikkoa.

                          ILMOITTAUTUNEET: 

                          120KM
                           Onni Vähäaho


                           60KM
                          Lasse Ylimäki, Jyrki Leskelä

                          NON STOP sarja
                           Keijo Nivala, Antero Erkkilä, Jarmo Honkala, Kaisa Haikara, Jani Jyrkkä


                         Mikäli sinua kiinnostaa tulla nuotionpitäjäksi tai/ja tilanteiden kirjaajaksi niin ota yhteyttä. Koitetaan saada tilannetietoa myös twitteriin hastagilla #isrperheultra2015


HUOM!  PYSSYMÄEN ALAKERRAN PUKU -JA PESEYTYMISTILAT OVAT KÄYTÖSSÄ #ISR2014PERHEULTRA AN OSALLISTUJILLE KOKO VUOROKAUDEN MIINUS PE KLO.15-24, JOLLOIN PYSSYHOVIN RAKENNUS ON YKSITYISKÄYTÖSSÄ.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

VALAISTUS PERHEREITILLE!!!

                Hei, Pyssymäeltä koko perhereitin osuus on nyt "heijastettu" Sitä voi nyt suositella kaikille pimeässäkin kuljettavaksi. 
                      Leksa teki eilen perhereitille"loput" sillat. Tänään huomasin, että Vinnurvan päässä, siinä oranssin ohitusnuolen kohdalla on puolireiteen vettä. :-D Kaikki heijastin merkit on noin sentin levyisiä ja oranssin värisiä. Pituus vähän vaihtelee 3cm-5cm, mutta oli rentoa kävellä, kun ei tarvinu ehtiä pimeässä maalimerkkejä.

Päivi ja Leksa

Ps. Reitti on tarkoitus kiertää kokonaisuudessaan heijastin merkein lähitulevaisuudessa. 

lauantai 6. joulukuuta 2014

REITIN KIERTO DATAVERTAILU

                      Kuten tuossa aamuisessa #isr2014tauskuu -juoksuvaelluksen yhteydessä sanoin kuvattiin minun ja Keijon pimeän etenemistä versus ennätysjuoksuni valoisalla. Niin tässä alla asia myös raakana datana. Siitä käy ilmi selvästi, missä kohdin on ero kasvanut tai supistunut.


















5.12.2014

22.10.2014
5.12.2014
5.12.2014
vs.

8:29:29
8:38:44
vs.
22.10.2014
Km Yksin
Keijon kanssa
22.10.2014
yhteensä Km
1 6,23
6,18
-0,05
-0,05 1
2 6,46
6,56
0,10
0,05 2
3 7,04
7,45
0,41
0,46 3
4 7,34
7,07
-0,27
0,19 4
5 7,17
7,06
-0,11
0,08 5
6 7,34
8,35
1,01
1,09 6
7 6,52
7,33
0,41
1,50 7
8 7,39
8,08
0,29
2,19 8
9 8,51
7,57
-0,54
1,25 9
10 8,34
8,56
0,22
1,47 10
11 8,01
8,51
0,50
2,37 11
12 6,57
7,55
0,58
3,35 12
13 8,13
9,16
1,03
4,38 13
14 10,00
9,38
-0,22
4,16 14
15 7,56
9,03
1,07
5,23 15
16 8,24
8,55
0,31
5,54 16
17 8,42
9,38
0,56
6,50 17
18 8,36
8,46
0,10
7,00 18
19 8,54
9,12
0,18
7,18 19
20 8,44
9,42
0,58
8,16 20
21 9,57
10,45
0,48
9,04 21
22 9,27
9,56
0,29
9,33 22
23 12,17
10,06
-2,11
7,22 23
24 10,01
10,33
0,32
7,54 24
25 9,45
11,08
1,23
9,17 25
26 10,39
10,49
0,10
9,27 26
27 10,20
11,50
1,30
10,57 27
28 10,13
10,42
0,29
11,26 28
29 10,18
10,44
0,26
11,52 29
30 10,08
10,01
-0,07
11,45 30
31 9,43
10,05
0,22
12,07 31
32 9,12
8,18
-0,54
11,13 32
33 9,11
9,43
0,32
11,45 33
34 8,14
8,21
0,07
11,52 34
35 7,25
6,21
-1,04
10,48 35
36 7,04
7,25
0,21
11,09 36
37 8,24
7,54
-0,30
10,39 37
38 7,40
8,22
0,42
11,21 38
39 10,05
10,12
0,07
11,28 39
40 10,29
9,06
-1,23
10,05 40
41 10,32
11,52
1,20
11,25 41
42 10,51
10,16
-0,35
10,50 42
43 10,34
9,25
-1,09
9,41 43
44 10,26
10,31
0,05
9,46 44
45 10,54
12,16
1,22
10,08 45
46 10,15
9,13
-1,02
9,06 46
47 10,50
9,25
-1,25
7,41 47
48 10,06
10,05
-0,01
7,40 48
49 9,36
9,08
-0,28
7,12 49
50 9,19
9,40
0,21
7,33 50
51 8,54
9,06
0,12
7,45 51
52 10,12
10,01
-0,11
7,34 52
53 10,39
9,55
-0,44
6,50 53
54 9,33
9,04
-0,29
6,21 54
55 7,56
8,06
0,10
6,31 55
56 7,08
7,44
0,36
7,07 56
500m 2,44
3,20
0,36
7,43 500m





yhteensä
7min43sek

                 Eilinen suoritus oli sen verran tasainen, että sen datapohjalle on hyvä rakentaa kaikenlaiseen aikaan tähtääviä reitin kiertoja välillä 7-20h. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.12.2014

PALUU PULPETILLE

                       Yliopiston annakkaahan sitä tulee monasti katottua, kun I-SR2014 koko vaelluksia suunnittelee - niin nytkin. Lauantain 6.12.2014 on annakan mukaan täyskuu, joten edellisen päivänkin kuvitteli mollukan loistavan uljaana taivaalla yön pimeydessä...

                        Olimme Keijon kanssa käyneet ennenkin juoksujalkaa I-SR2014 koko reitin, männä toukokuussa aikaan 10:24:55. Sain Keijon houkuteltua nyt reissuun uudestaan. Usein noin pitkän reitin kierto aiheuttaa tarinan, joten sormet näppikselle vaan.

                       Muita ei tällä kertaa innostunut mukaan tai perustamaan omaa ryhmää, joten läksimme kahden. Tällä kertaa lähdin reissuun levänneenä. Takana oli majesteetilliset 10h yöunet. Ne aiheutti sitten aamupäivään jopa hieman kiirusta hoitaa pakollisia asioita, kun seuraavana päivänä oli kaupat kiinni itsenäisyyspäivän johdosta. Erikoista, että itsenäisyyspäivä taidetaan kirjoittaa pienellä?

                      Lähtöpaikalle saapuessamme Keijo kiinnitti heti huomion autoon, joka oli reitin lähtöpaikan kupeessa. -"Hei, onkohan tuo Anteron auto?". Mulla jää ihmisten autot niin heikosti mieleen, ettei minusta ollut apua. Kuitenkin lähdin mukaan spekulaation, jos se olisikin Anteron auto niin olisiko sittenkin niin, että Antero olisi lähtenyt kiertämään "omana ryhmänä" koko lenkkiä edellämme. Se lisäsi jännitysmomenttia vähintään 17 newtonilla.

                      Kaikki alkoi olla valmista. Remmejen tsekkausta, monenmoista kikkailua varusteiden kanssa ja sitten kuvaan. 
                      Kello 12.59 starttasimme kellot. Sovimme jo etukäteen, että minä vetäisin, sillä Keijo alle 3h maratoonari taustalla saattaisi lähteä varsinkin helpolla alku-osuudella liian livakkaa vauhtia liikkeelle, joka voisi johtaa ongelmiin. Tätä mieltä oli Keijokin. Tähtäimessä oli tällä kertaa 9:30h aika. Juoksuvaelluksesta olisi ekat 2h valosaa ja sitten jouduttaisiin lampulle. Olimme yhtä mieltä siitä, että ilman ongelmia 9,5h aika on saavutettavissa. Aika tulisi onnistuneella suorituksella olemaan 9-9:30h välissä, muttei missään nimessä 9h alle, sillä pimeä tulisi verottamaan aikaa.

                     Otimme muutamilta kavereilta tulosveikkauksia vastaan. Kaverit veikkasivat järkevän kuuloisia aikoja aina 9:09 ajoista 10:10 aikoihin. Olipa seassa jopa yksi 8:28 veikkauskin, jota pidimme Nivalan Vireenin hyvänä huumorina. Muut veikkaajat: LY 9:53... Jonte-Konde 9:47... JM 9:09... Hönky 9:38... Pumppi 10:10 ja Jay Leno 9.27...

                     Yritin lähteä liikkeelle toisaalta reippaasti, mutta toisaalta helposti ja vähäeleisesti, jotta tehot pysyisi matalalla. Tunnelma oli molemmin puolin hyvä. Se on tärkeä, sillä alussa voi herkästi saattaa itsensä vaikeaan asemaan. Suoritus tulisi kestämää lukuisia tunteja. Aivan alkumatkalla, reilun kilsan jälkeen tuli vastaamme Antero, joka oli kiertänytkin etulenkin. Upea lenkki, "Nivalan keskustasta Kärkkäisen kahvilaan metsiä pitkin", kuvainnollisesti.

                     Hyvä tunnelma säilyi pitkään. Lahnajärventielle saavuimme ajassa 1h28min. Olimme minun ennätysjuoksua (8:29:59) perässä kolme minuuttia. Keijo hieman ihmetteli, miten olin tullut reilu kuukausi takaperin niin kovaa Lahnajärventielle. Tunnelma oli kuitenkin nyt tyystin eri, jopa leppoinen, kun silloin oli tiukkaa tykitystä alusta alkaen... Etenimme 9min juoksua 1min -kävelyä taktiikalla ja joka toinen pätkä 8min + 2min -rytmillä, jolloin aina joimme ja söimme kävellessä.

                    Alkumatkan - ja koko matkan - ainoa jatkuva ongelma oli Keijon housut, jotka pakkasivat tippumaan alvariinsa. Kiusasin, että pitäis syyä enempi. Ja mehän kyllä koitettiin syyä, 20min välein kävi käsi taskulla. Pesänevantielle tultiin ajassa 2:15, seitsemän minuuttia ennätysaikaa perässä. Sitä taas Keijo hieman kummasteli, miten sitä eroa voi tulla kaiken aikaa noinkin paljon. Minä en ihmetellyt - suoritus on vielä niin tuoreessa muistissa. Pesänevantielle loppui valoisuus ja lamppu oli sytetettävä. Metsässä oli jo vähintään hämärää, eikä kuuta näkynyt paksun pilviverhon takaa.

                    Tuulista oli, ja niin oli ollut monena päivänä. Se oli odotetusti jäätänyt aukeita ja vähemmän suojaisia paikkoja pluskeleistä huolimatta. Tuulessa lämpötila laskee näillä keleillä. Sen sijaan suojaisissa paikoissa oli ajoin kovin kosteaa.

                   Pimeä oli laskeutunut luoksemme. Ohtalamppuni oli kakkosteholla, liian pienellä. Meni hyvä tovi ennen kuin älysin laittaa pykälää kirkkaammalle. Jo helpotti ja vauhtikin kasvoi välittömästi, sillä meno meni jo melkoiseksi kompuroinniksi ja lähitiirailuksi. Silti maasto muuttui Pesänevantien jälkeen perinteiseen tapaan sangen tekniseksi. Sitä olisi nyt sitten tiedossa sen 16km. Ja nurin mentiin, tämän tästä, jos ei nurin niin sitten kompuroitiin. Tuumasinkin 25km kohdalla Keijon tuskaillessa yhtä rajumpaa kaadetta, että ollaan pian täysverisiä lappalaisia suullisen ansiosta.

                   Syyryyn saavuttiin ajassa 3:49. Oltiin siis tasan 10 minuuttia minun ennätysjuoksua perässä. Vauhti oli ollut siksi hulppeaa, että menoamme nyt tuohon tuli verrattua. Noilla huudeilla tiesin, että mennään 9:00-9:20 aikoihin, jollei tule isompaa. Samoilla linjoilla oli Keijokin, varovaisuuden lisällä höystettynä. Keijolla on ollut pari kuukautta hankalaa reisivaivaa. Itelläkään ei mikään paras tila ollut lähteä viisi päivää aiemmin tulleen yöllisen krampin vuoksi. Jalat ei tuntuneet palautuneen vielä edellisistä harjoituksista. Ja 9,5h tavoite kuulosti suoritukselta, ei harjoitukselta. Meno tuntui kuitenkin oudon helpolta, joka toi varmuutta.

                  Mäyränpesäkankaan ja Laihakankaan kivikoissa tanssittiin etiäpäin. On se sellainen tekninen pätkä, ettei moisen vertaa. Lisäksi siellä on niitä äkkinousuja, jotka alkaa HERKÄSTI kyseleen reisien kuulumisia. No, sujuteltiin pahatkin paikat ohi ja oltiin pian Juurikan penkalla ja 33km matkaa takana. Aikaa oli mennyt lähes 5:02, joten oltiin liki 12minuuttia ennätysaikaa perässä, joka oli mielestäni loogista.

                  Penkkatiellä vauhti kiihtyi selvästi juostessamme rinnakkain. Kysyinkin Keijolta, miltä tuntuu? -"Aika jäykältä". Ehdotin, että otettais napsu alas vauhtia, sillä metsä-tie-metsä alustan vaihtelut hieman vauhdikkaampien tiekilsojen kanssa olivat haasteellisia. Sitä Keijokin muisteli. Pian käännyttiin hetkeksi mönkijä-uralle, jossa Keijolla sitten kramppasi. Säikähdin ja usutin Keijoa ottamaan heti magnesiumia ja suolatablettia juoman kera. Ja onneksi kramppeja ei sittemmin tullut enää. Toki menossa pidimme koko matkan olleen viisaanoloisen vauhdin tunteen, emmekä lähteneet hurjastelemaan riskillä. Tällä taktiikalla, reippaasti mutta nätisti, oltiin tultu hyvin tähän asti.  Aikaa oli mennyt 6:01:30. Oltiin 10,5minsaa ennätysaikaa jälessä.

                 Pesänevantiellä laitoin vaellusta seuraaville ystävilleni taas viestin watsapissa: "6h/40km. Kohta loppakiri?" Matka oli mennyt oudon joutuin - siis tuntui erikoiselta olla kohta taas Pesänevalla. Retki oli mennyt joutuisasti hyvässä seurassa. Hieman hirvitti etukäteen Lahnaojan ylitys paluureitillä, sillä pari viikkoa sitten se oli ollut yhtä h.....tiä.

                 Turhaan pelättiin, sillä vesi oli laskeutunut n.40cm ja tuuli kuivattanut maata muutoinkin kovasti. SILTI tuossa pätkässä oli varsinkin sillan takana temmeltämistä. Lahnaojan selvitettyämme soitti Töllin Leksa Keijolle. Kyseli tarvitaanko mitään. Sitä on vähän vaikea selittää, jotka ei oo tällaisia pitkiä matkoja raastaneet, että miltä tuollainen ele tuntuu. Itselläni ainakin mieli herkistyi hienosta eleestä. Kiitos hienosta eleestä! Oli tarvottu pian 7h, josta 5h pilvisen pimeää metsää. Viimeiset 3h oli satanut räntää.

                   Pyykorventielle saavuttiin ajassa 7:09. Oltiin "enää" 9,5minsaa ennätysaikaa jälessä. Keijo toppuutteli hieman innostunutta äänensävyäni, että annetaan sen nyt olla. Toki se alkoikin livetä käsistä, jonka se oli tietysti tehnyt jo kauan sitten. Huomasimme kuitenkin, että 9h alittuu, joka tuntui todella uskomattomalta. Keijolla teki hieman pahaa tuossa vaiheessa, joka teki miehestä hieman hiljaisen. Totesin Keijolle Teljolammen kohdalla, että ei hän ole ollut vielä kertaakaan todella poikki, sillä en muista Keijon olleeen yhdelläkään koitoksella äreän, jollaiseksi vähän jokainen menee, kun joutuu oikein tiukille. -"Joo, mutta ei yhtään lujempaa", virkkoi Keijo. Minustakin vauhti oli oikein sopiva.

                  Niin vaan saavuttiin pian Rimpinevalle ja loppukilsoille! Olipa upea fiilis. Sovittiin, ettei mitään loppakirejä oteta vaan mennään tätä samaa tasaista maaliin asti - ja niin tehtiin! Olipa Erkkilän Antero SUURENA urheilumiehenä maalipaikalla vastassa. Ja niin läpsähti kaksi kättä yhtä-aikaa reitin lopussa olevalle pulpetille. Naurettiin nimittäin pitkin matkaa, että kyllä se "Pumppi" keksi hyvän rituaalin, kun komensi viime reissulla ryhmänsä vajaan 19h taivalluksen jälkeen pulpetille läpsäyttämään kädellä reissu tehdyksi. Hieno keksintö. Tämä viedään PEP2015 -kisaankin.

                 Loppuaika oli lopulta niinkin hurja kuin 8:38:44. Arvioin itse varovaisestikin, että 6,5h pimeässä juoksu vaikutti loppuaikaan noin 15-20min. Oli mukava tulla maaliin lisäksi hyvissä voimissa. Kamusimme Keijon bakun takakonttiin vaihtamaan kuivaa päälle ja sitten otettiin loppu kuva, vaikka olin lähtö kuvasta olin twiitannut sen olleen "viimeisen kuvan", hieman mustalla huumorilla.
                Nuotion oli tullut VARTA VASTEN MEILLE pystyttämään jalo ystävämme Janne "Jay Leno" Kukkola. Taas tunteet nousivat pintaan, vaikka tiesinkin Jannen tulevan. Pitkät suoritukset - pitkät suoritukset. Ne nostaa aidouden pintaan ja riisuu matkallaan kulkijan kaikesta konstailusta, sillä vain sillä tavalla voi nähdä koko matkan sujuvan loppuun. On oltava itselleen rehellinen. Vielä antoisampaa on, jos osaa arvostaa omaa suoritusta ja kanssa veljen. Tämä oli oikeasti kaikessa vakaudessaan melkoinen nykäsy, on se tunnustettava.

                Ainakin minun suorituksia on varsin yks-selitteisesti verrattavissa ja mitattavissa sykkeiden perusteella. Nyt oli keskisyke 143. Ennätys pinkasussa se oli ollut 150. Ero näyttää vähältä, 7:ltä pykälältä, mutta tunnelma ero on suuri. Nyt olisi voinut samantien käydä lyhyen palauttavan, mutta toki menimme syömään makkaraa emmekä hevostelleet.
                Makkara maistui. Sitä meni kolmin kappalein. Suoritus kulutti yli 5100kcal. Alas meni suorituksen aikana yhteensä 3050kcal, arvion mukaan, koostuen seuraavista:  juoma 4L (1200kcal), suklaa (1000kcal), suolakeksit (350kcal) ja pähkinät (500kcal). Lisäksi tuli nautittua suola ja magnesium tableteita suorituksen aikana 5kpl molempia. Juoksuvoiman tasaisuudesta kertoo puolestaan se, että jaksoimme varsin vaivatta edetä samalla 9+1 ja 8+2 -rytmillä alusta loppuun.

                Kiitos, Keijo, Kiitos Janne, Kiitos Antero, Kiitos Leo ja kiitos kaikki muutenkin vahvasti mukana elänneet!!!

                 Ps. Niin, tulosveikkauksen voitti-kuin-voittikin Nivalan Vireeni, joka siitä eestä luikautti komean laulunkin, jota en toki uskalla julkaista. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.12.2014

tiistai 2. joulukuuta 2014

PELASTUSPISTEET JA OPASTEET

 
                       Saatiin laitetuksi kaikki pelastuspisteet paikalleen. Liitteenä valokuvat, paitsi Sulunnevan laidalla Pyykorventien varrella olevasta pelastuspiste no:9. Siitä en hoksannut kuvaa räpätä.

 

 


   

 

 

 

                           Hassu juttu, mutta arkistojeni kätköistä löysin saman numeroisen pelastuspisteen, joka sekin on reitin varrella Juurikan laavulla, moottorikelkkailijoiden toimesta laitettuna. 

 Toivottavasti näissä ei tule sekaannuksia, jos niitä oikeasti joku apua tarvitseva joutuu käyttää.
 
Leksa

TÄSSÄ VIELÄ LINKKI REITIN KARTTAAN, JOSSA NÄKYY NUO PELASTUSPISTEKOHDAT

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

TARINOITA REITIN VARRELTA OSA.13

                    20.11.2014       Keijo Nivala

 
Moro!
Kävin maalaan sen järvennokan muutospolun oranssit, vein repussa nauloja ja vasaran ja naulasin siltaan ohkaset yhdyspuut. 
Viimeseen ojaan ennen paluureitin yhdistymistä menoon, kannoin aika paksut koivupöllit, vähän lahot, mutta varmaan kestävät jonku vuojen. Ennen järvenpäätä koivikossa oleviin mutaisiin kohtiin raahasin vähä rankoja, saa niistä pikkusen ponnistusalustaa.
Jääpintaa alkaa vähän syntyä kosteaan polkuun, ei kuitenkaan paksumpaan veteen.

                       23.11.2014        Leo ja Päivi Tölli


 Tervehdys

Iltapäivän puolella vasta ehdimme perhereitille, mutta olipa tosi mukava huomata, kuinka paljon ihmisiä siellä voikaa tulla vastaan. Ilmeisesti hyvä sää oli kirvoittanut väkeä luontoon. Hyvä niin. Polku-uraa oli muodostunut tosi hyvin jo niihin uusimpiinkin reitin kohtiin, jotka oli aivan mahtavan  hyvin merkitty maastoon. Otsalampun valossakin oli tosi hyvä taivaltaa.
Meillä oli koirien lisäksi kirves ja moottorisaha mukana, koska tavoitteemme oli edistää perhereittiä aina vaan ehompaan muotoon.
Saimme tehdyksi metsäojille ehkä parisenkymmentä ylitystä ja lisäksi kaadoimme kaikki ne puut, mitkä syksyn eka painava lumi oli taivuttanut reitille haitaksi. Niitähän tulee kyllä talvella lisää, mutta sitten uusi reissu. ;-) Sahailin samalla ne ”Antsan esteet”  reitiltä ja muutamasta tuli sopivasti väsyneelle matkamiehelle hetken helpottava taukoistuin. Voi siinä istahtaa tauolle ja vaikka vääntää sukkia kuivemmaksi.

Tulevaisuuteen vielä jäi muutaman ojan ylitys laitettavaksi Välikoskensaaren ja Vinnurvanjärven välisellä matkalla. Sillä pätkällä polku käy erään ojan reunaa aika pahasti. Mietin, löytyisiköhän sille parempi kohta pari metriä sivusta, sen ojapakan metän puolelta.
Pyssymäeltä lähtiessä huomasin, että sen ekan mökin lähellä, vain vajaa sata metriä ennen sitä, on aivan reitin sivussa oikealla tervahaudan paikka. Se on jäänyt laittamatta siihen opastauluun.
Liitteenä muutama kuva päivän tapahtumista.
             Ojan ylitys Pyykorventiellä.



29.11.2014           Onni Vähäaho ja Keijo Nivala Etulenkin kierrossa


                        Kävin Nivalan "Hietapuolen Bekele" Keijon kanssa juoksemassa eilettäin etulenkin. 25,4km tuli matkaa. Voi olla, että taannoinen reitin muutos on pidentänyt reittiä n.100-200m. Vaatii kuitenkin useamman kirmasun, sillä gps-laitteetkin heittävät aina vähän.

                      Lähdimme liikkeelle klo.7, eli hyvinkin pimeällä. Kaksi miestä kompuroi kunnes päivä alkoi sarastamaan - Lahnajärventiellä. Juttu luisti ja hörötys täytti muutoin hiljaisen metsän. Meillä oli tarkoitus kiertää reitti 4h tai vähän alle, kevyesti ottaen. Jo alusta oli meninki sen verran reipasta, että huomattiin olevamme matkalla aikaisemman etulenkin "reittiennätyksen" alle. Tuossa Lokakuussa nimittäin kävin yks ilta Nivalan kuulun hiihtäjätykin, Päivärinnan Saulin kanssa nitkuttelemassa etulenkin 3h34min aikaan.

                     Pyykorventielle paluuretillä (rapiat 15km etulenkkiä) saapuessamme, oltiin jo reipas 8min tuota aikaa edellä. Keijolla oli vähän kramppeja loppumatkasta, kuten Lokakuussa Saulillakin. Taidan olla kankottavaa seuraa... Sulunnevalla koitti ihmetys, sillä osa silloista oli joko menneet ojan pohjalle ja jopa ainakin yksi siltapuu katkennut. Katkeamisjälki oli sen sorttinen, että ajattelin sen voineen tulla jonkun ison elukankin toimesta(?). Ensin oli kaksi siltaa ojan pohjalla, sitten silta-pari ehjää ja taas silta-pari ojan pohjalla. Ilkivaltakin yksi vaihtoehto, jotkut ovat aprikoineet. Onko jotakin ottanut sillat pattiin vaiko vallan kateuden vihreys gellistänyt puut ojaan. Saukonojan Juhakin tuossa soitti eilen illalla tästä asiasta ja aikoi käydä tänään kävelemässä paikalla, voisiko jotenkin korjata tilannetta. Kiitos.

                    Me juostiin Keijon kanssa kyllä siltatuhojen ohi, kun tiesimme edessä olevan vielä Teljonlammen jälkeen tuulenkaatoja, joten reitille täytyisi joka tapauksessa tulla vielä uuvemman kerran. Hieman ennen vinnurvaa tuli vastaan iloinen geo-kätköilyporukka - nuori äiti usemman lapsen kanssa. Hienoa!

                   Matka jatkui ja Keijonkin krampit vähän helpottivat. Pienien teatterispurttejen siivittämänä kopsahdimme lopulta maalia markeeraavan pulpetin kohdalle ja pysäytimme kellot aikaan 3.12.52. 
               Eli reilu 21min lähti edellisestä "ennätykestä" pois. No, totuushan on, ettei tuota reittiä oo edes yritetty juosta isoalujaa. Ainakin nivalaisista TA, HU, TJ, LG ja ehkä myös SP voivat halutessaan alittaa 2h45min rajan, mutta älkää päästäkö vielä MT:sta tuonne rikkomaan ihtiään?

                    Kellojen sammuessa tapasimme siltamestarin vaimon, Töllin Päivin ja räps-räps...

                    On se hienoa, kun voi jo noin kovien juoksijoidenkin matkaan lähteä luottavaisin mielin. Aina ei ole ollut niin. Muistan kuinka jännitin kovasti ensimmäisiä yhteisiä lenkkejä Keijon kanssa. Jännitti, hirvitti ja joskus vähä pelottikin, että mitenköhän sitä jaksaa mukana, vaikka aina toivoinkin, että "otetaan sitten kevyesti". Aina jotenkin jaksoin sinnitellä perille - ja se on kannattanut. Se on tehnyt minusta sinnikkäämmän ja muutama harjoitteluvuosi kasvattanut sittemmin jo kuntoakin. Keijo on ollut huomaamatta minulle kuin emokarhu, joka on pitänyt huolen, etten ole jäänyt alaoksille. Olipa hienoa tulla takanasi eilen - niin monen vuoden jälkeen - tuntemalla perässä pysymisen tunteen vahvuudesta. Eilen luotin, että jaksan seurata vanavedessäsi. Hieno tunne, kun huomaa jaksavansa mestarin mukana.  

                   Olen monesti miettinyt muistokirjoitusten mutkatonta ja välitöntä tunnelmaa. Ne ovat kauniita. Miksei ihmiset kirjoita jo elävistä niin kuin tuntevat? Miksi viestejä tuodaan julki vasta kohteen ollessa tuolla puolen? Sitä olen miettinyt. Siksipä halusin ylläolevankin kappaleen kirjoittaa, vaikka kukaan ei ole vielä mihinkään aikonut lähteä.

                 Näihin poikkeaviin tunnelmiin. Muistakaa ilmoittautua Pyssymäki Extreme Polkujuoksuun!!! Teettä samalla itsenne motivoituneeksi n.9kk ajaksi. :)

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.11.2014

lauantai 29. marraskuuta 2014

#isr2014tauskuu

                         Mikä sen hienompaa kuin taivaltaa täydenkuun loisteessa? Eipä tietenkään mikkään muu kuin I-SR2014 koko reitin kierto vai mitä?!? Pe 5.12. on täysikuu!!!

                         Eli Pe 5.12.2014 on tarjolla koko reitin kierto vaellus. Varmuudella lähdössä on ainakin klo.13 hölkkäryhmä, joka tähtää kiertävänsä reitin noin 10h aikana, eli perillä klo.23.00 kuun pollottaessa komiasti. Eli siihen voipi liittyä mukaan ken katsoo siihen kunnon ja mielenkiinnon riittävän. MIKÄLI haluat ottaa kevyemmin ja mennä reitin läpi kävelten niin mukaan vaan. Klo.6 kun lähtee tasasesti käveleskeleen reittiä läpi niin on suurinpiirtein samoihin aikoihin hölkkäryhmän kanssa Pyssymäellä. Voidaan lopuksi paistaa makkarat sakilla, jos niikseen halutaan. Lähteä vo imyös muina kellon aikoina.

                        Ilmoittaudu mukaan ja ilmoita samalla lähtöaikasi. e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com tai 040-51867666  

                      A-ryhmä = hölkkäryhmä, lähtö klo.13:  Ilmoittautuneet (2kpl): Onni Vähäaho ja Keijo Nivala.

                     B-ryhmä = kävelyryhmä/hitaampi ryhmä, lähtö klo.??  Ilmoittautuneet (0kpl):


                       Ps. Jokainen huolehtii itse ennakkoon mahdollisen keskeytyksen sattuessa kyydin pois sydänmaan teiltä. Eli sellainen suunnitelmakin on hyvä olla.


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.11.2014

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

#isr2014marras MATKA PULPETILLE

                       Elämä kaipaa, elämä suorastaan huutaa positiivisuuden kaipuuta. Negatiivisuus pulppuaa niin herkästi suomalaisten puheissa ja kirjoituksissa. Kannustan teitäkin lukijat näkemään elämässä ja sen monimuotoisissa asioissa positiiviset puolet. Negatioista jää aina vähintään tunkkainen jälkimaku. Kaikki lähtee lähimmäisen arvostuksesta - lähimmäisellä tarkoitan tässä tapauksessa kaikkia ihmisiä joista puhumme tai kirjoitamme. Arvostetaan toisiamme, nähdään positiiviset asiat.

                      Oma käsitykseni on muuttunut kaiken aikaa positiivisemmaksi ja enemmän erilaisia asioita ymmärtäväksi. Silti on aina kehitettävää. Esim. sana "marjanpoimija" on aikaisemmin ollut aika negatiivinen, jopa haukkuma termi, mutta mitä se onkaan tänä päivänä! Marjanpoimijat ovat ainakin minun silmissä huikeita, jaksavia ja uutteria ihmisiä. Ulkomaalaiset poimivat metsissämme käsittämättömiä määriä marjoja. Kuinka moni meistä pystyisi moiseen. En minä ainakaan. Tapasin tuossa yhtenä päivänä kaupassa lyhyesti yhden tietämäni kovan marjanpoimijan. Sain tilaisuuden ilahduttaa häntä, nostamalla tämän käsittääkseni kohtuullisen tiedostetun marjanpoimija maineen pramille. Hyvä sana toisesta voi tehdä toisen päivän iloiseksi. Siinä tavoitetta jokaiselle.

                     Inhimmillisyys ja kansakuntamme liikkumisen standarti on asia, mikä on vaarana kadota, kun onnistuu hilaamaan kuntonsa kovin kauas siitä. Lauantaina alkaneen vaelluksen myötä pääsin inhimmillisyyden juurille ajatuksissani. Hieman eri lähteistä riippuen päivävaelluksen standartina pidetään noin 10-20km/vuorokausi. Niinpä KAIKKI i-sr2014 koko reitin (n.57km) vaelluksen haasteeseen itsensä laittaneet ovat lähteneet haastamaan itseään ERITTÄIN kauas standartista, inhimmillisyyydestä. On hyvä muistaa aina kohtuullisuus, jotta pysyy suhteellisuus omassa ajatusmaailmassa, matkallani yhä rajumpaa omaa standartia. Olen erittäin iloinen siitä mihin olen päässyt ja nämä upeat ihmiset, jotka ovat uskaltautuneet koko reitille mukaani ovat iso apu siinä. Olen teille kiitollinen! On myös hyvin palkitsevaa kuulla, miten paljon he itse arvostavat reittimme haasteellisuutta ja sen läpäisseitä. Vielä ei ole kukaan kulkenut koko reittiä todeten sen olleen helpon suorituksen. Tietysti itselleni se jo on ajoittain sitä, mutta kunnioitus reittiä kohtaan tuskin katoaa koskaan.

                     Lauantaina meitä oli 9 immeistä, jotka lähtivät haastamaan itseään tarunhohtoiselle I-SR2014 -vaellusreitille. Lähdimme matkaan kahdessa ryhmässä. A-ryhmä lähti matkaan kello 11.47, B-ryhmä klo.16.04. Yhdeksän rohkeaa kaveria, 57km reitin kääntöä. Tausta tueksi oli lupautunut Keijo Nivala, jos jollekkin sattuu jotain tai reitin ankaruus yllättää...


KLO.11.47

                   A-ryhmä lähtee liikkeelle. Kuusi karpaasia: Vetäjänä: Joni Laakkonen ja hänen pelkäämättömään porukkaan kuului lisäksi Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala, Tarmo Kukkonen, Markus Niemi-Korpi ja Joni Heiskanen.
         Kuvassa vasemmalta: Joni.L, Joni.H, Jarmo.H, , Markus.N-K, , kameran takana Jani.J
 








  Kuvassa vasemmalta: Tarmo.K, Jarmo.H, Joni.H, Markus.N-K, Joni.L, kameran takana Jani.J


KLO.12.47

                      B-ryhmän vetäjä herää kolmen yövuoron kuluttamana vuoteeltaan n.5h yö(aamu)unien jälkeen. Sillä välin A-ryhmä on edennyt jo ensimmäisen tunnin vaelluksen merkiksi kaffepaussille.
      Kuvassa vasemmalta: Jarmo.H, Markus.N-K, Joni.H,Tarmo.K, kameran takana edelleen Jani.J

KLO.13.47

                      B-ryhmän vetäjä alkaa olemaan hereillä. Unentöppörössä on reppuun taikaliemet keitetty, mutta katanta hakee vielä todellisuutta? 
   Kuvassa epäillään olevan Onni Vähäaho?

               Sillä välin A-ryhmä on jatkanut matkaansa. Soitan puhelun ensin Jyrkän Janille ("Pumppi"), mutta tämä vastaa minulle jalkojen äänillä, joten päädyn soittamaan ryhmänvetäjälle, Jonte-Kondelle. Pienen kyselykierroksen jälkeen ryhmä ilmoittaa olevansa ilmeisesti Lintulan kohdalla, matkaa takana n.7,4km.
        


KLO.14.47

                            A-ryhmä on tauolla noin kilsa ennen Lahnajärventietä n.10,5km kohdalla. Takana vaellusta 3h. B-ryhmä (Onni.V, Jussi.M ja Lasse.Y) valmistautuvat kotona ja viestittelevät watsapissa viimeisiä tuntoja ja ajatuksia. Kaikki kuulostaa olevan valmista. Päädyn katsomaan vielä netistä tv:n heitettynä luonto-ohjelma sarjaa "Villi Pohjola". Lassen on määrä hakea minut klo.15.40.

KLO.15.55

                            Olemme saapuneet Pyssymäelle. Lasse haki minut mennessä kyytille. Selfie otetaan muistoksi rohkeudesta ja innosta koko reittiä kohtaan.
         Kuvassa vasemmalta lukien: Minä, Jussi.M ja Lasse.Y

                   8kg edestä on juomaa, evästä ja tarviketta. Niillä on pärjättävä seuraavat reilut 11h - on ajatukseni. Hieman olen varannut mm. suolatabletteja ja magnesiumtabletteja myös vaelluskavereita ajatellen. Koskaan ei tiedä... A-ryhmän vetäjä soittaa. Ovat Pesänevan toisella puolen, suon takana tauolla. Me olemme kävelemässä lähtöpaikalle... Lähtöpaikalla pieni episodi, kun Jussin juomapussin letkuista ei tule juomaa. No, lyttyyn menneet letkut oikeavat ja lähtö voi tapahtua...

KLO.16.04
video

                  B-ryhmä pääsee vihdoin liikkeelle. 4h16min57sek A-ryhmän perään. A-ryhmä oli tuolloin Pesänevan eteläpuolella 13,8km matkan päässä.


KLO.16.40

                  B-ryhmä saapuu A-ryhmän lähettämälle viestille.
              Olemme siis samassa veneessä. Matkaa takana vaivaiset 35min ja 3,9km. A-ryhmä samaan aikaan taivaltanut 15,7km. Välimatkaa on siis 11,9km.

video
KLO.16.47

                  A-ryhmän mediavastaava, "Pumppi", twiittaa: "-16,3 km/5 tuntia takana. Kaikki hyvin. Rento meininki". <<- Hyvät uutiset saivat aina hymyn kasvoille. B-ryhmä tuolloin 4,9km kohdalla. Välimatka 11,4km.

KLO.17.54

                   B-ryhmä saapuu Lahnajärventielle. Matkaa takana 11,4km. Samaan aikaan A-ryhmä oli 19,5km kohdalla kaffitauolla. Eli ns. "Nevasen" pohjoispuolen maastossa. Välimatka oli siis huventunut 8,1km:n alun 13,8km:sta. Jo tuossa vaiheessa laskeskelin, että harmittavan aikaisin ohittaisimme A-ryhmän, ehkä Iso-Juurikassa... Meillä B-ryhmäläisillä oli alku sujunut mukavasti lämmetessä. Kaikki vaikutti hyvävoimaiselta. Tosin Lasse aina välistä jäi hiukan, mutta tuli hyvin mukana, kun vähän aina hölläsi.

KLO.18.10

                   Kuuluu kummallista ääntä. Hirvi? Ei, mikä tuo on? Kuuluu muutama pohdinta ennen kuin hoksaamme, että Nivalan kaupungin joulukadun-avauksen ilotulitus saavuttaa Sievin sydänmaan vaeltajat.
 
                       Olemme lähestymässä Lahnaojan ylitystä... Mielenkiintoisesti tuntuu, että kello olisi paljonkin. Reilut kaksi tuntia täysin pimeässä metsässä irrottaa vaeltajat todellisuudesta.

KLO.18.50

                  B-ryhmämme on kyllä pitänyt yllättävänkin ripeää tahtia, vaikka meno on tuntunut sangen keyyeltä ja helpolta. Innostumme ottamaan kuvan Pesänevantie ylitys paikassa.
 
                     Hämärät kuvat ovat mystisyydessään kiehtovia? Kun katsoin tuota kuvaa tuolloin, totesin vain, että kyllä tämä riittää, kun yksikään näkyy - Jussi oli tällä kertaa se ainoa. Matkaa siis takana 16,6km ja aikaa mennyt 2h45min. Kehoitan Lassea vetohommiin. Lasse kertoi parin kilometrin matkan aikana tekeneen hänellä vähän tiukkaa - ns.huonompi vaihe. Kaikki on kuitenkin hyvin ja se on tärkeintä. A-ryhmä on samaan aikaan 22,3km kohdalla. "Pumppi" twiittaa: -"22,3km/7h takana. Kaikki hyvin." Humoristista kyllä ja varmasti sattumaa ainakin osin, mutta tämä oli viimeinen A-ryhmän twiitti, jossa todettiin kaiken olevan hyvin. Välimatka tuossa kohtaa siis 5,7km. Tuntui kuitenkin todella hyvältä, että sitä oli vielä tuonkin verran.


KLO.20.15

                     Puhe kääntyy edetyn 4h10min aikana kertyneeseen sykedataan. Jussi ilmoittaa keskisykkeen olevan jossain 136(?) paikkeilla tuolloin. Itselläni se on 128 tuossa kohtaa. Kovin "uutinen" tulee kuitenkin Lasselta - keskisyke 170! Kuulema miehen maratonsykkeet. Samalla Lasse ilmoittaa jäävänäsä A-ryhmän matkaan, kun ne kiinni saadaan. Tuemme Lassen päätöstä. Olisi melkoista uhmakkuutta vetää n.11h maraton sykkeillä pimeässä vaativassa maastossa. Noin varttia myöhemmin Lassen jalat kramppailevat ja anamme hänelle lisää suola ja magnesiumtabletteja, jotka helpottavatkin Lassen jalkojen tilannetta. Klo.20.15 olemme edenneet 23,9km. Samaan aikaan A-ryhmä on edennyt tasan 26km, joten välimatka on kutistunut varsin nopeasti ainoastaan 2,1km mittaan. 
                A-ryhmän vetäjä, tupla-Finisher, Joni "Jonte-Konde" Laakonen kuvissa. -"Reppua alas ja leippää kätteen", oli Jonten slougani....
                ...Tuossa vaiheessa emme uskoneet olevamme aivan noin lähellä.

              Kuvassa vasemmalta: Joni.H, Jarmo.H ja Markus.N-K.
KLO.21.05

                 Kulkiessamme Sikojärven rantamaastossa, tulen päivittääkseni 5h vaelluksen merkiksi tilannetta twitteriin: -"B-ryhmä 27,9km/5h. Lasse jää A-ryhmään ku saadaan ne kiinni." Hieman ennen tuota huusin huvikseni äänekkäitä tuuletushuutoja, jos vaikka toinen ryhmä kuulisi. Ja olivathan he jo lähellä, vaivaisen 700m päässä! ..Jussi pohtii samoihin aikoihin onko kasvamassa ultrajuoksijaksi. Annan ymmärtää aineksia olevan ja par´aikaan ultraneitsyys on rikkoutumassa.


KLO.21.09
video

                 Saavutamme A-ryhmän ja otan muutaman kuvan ennen kuin jatkamme Jussin kanssa matkaa kahden, Lassen jäädessä A-ryhmän mukaan varmistamaan mahdollisen maaliin pääsyn.
                 Paljon puhuttelevia kuvia ryhmien kohdatessa Mäyränpesäkallioiden juurella?

KLO.21.30

                  Hukkaan ensimmäistä kertaa Laihajärven pohjoispuolen pienen suopläntin jälkeen oranssin merkinnän. Jussi jää seisomaan viimeisimmälle merkille ja pyörin hetken aikaa tullakseni Jussin taakse. Onneksi Jussi seisoo paikallaan ja on siten tietoinen oikeasta suunnasta. Samalla Jussi havaitseekin menolinjassa seuraavan "pilkan" ja homma jatkuu... Jussi kertoo polvien jäykistyneen, mutta hienoinen himmaaminen ei juuri vaikuta etenemistempoomme...

KLO.21.50 

                 Ollaan Jussin kanssa kierretty koko Vähä-Juurikan ranta ja huomaamme vastarannalla upean otsalamppu joukkion liikkuvan kohti vastarantaa. Tuossa vaiheessa olimme vaeltaneet hölkäten 5h45min/31,2km. A-ryhmä oli lähes vanavedessä, ainoastaan 0,7km perässä.

KLO.22.17

                 Minä ja Jussi saavumme Iso-Juurikka järven penkalle! Matkaa takana 33,5km.

KLO.22.33

                 Koko vaelluksen surullisin kellonlyömä, sillä Joni Heiskasen jalka on mennyt niin pahaan kuntoon, ettei jatkaminen ollut millään lailla järkevää. Esitietojen perusteella erittäin viisas ratkaisu. Tuolloin 7 hengen A-ryhmä - joka siis supistui tuossa kohtaa kuudeksi henkilön kokoiseksi - oli saapunut juuri Vähä-Juurikan tielle. Matkaa he olivat tehneet 32,2km 10h45min aikana. Samaan aikaan matkasimme Jussin kanssa vielä tietämättä takaryhmän episodista 35,1km kohdalla, eli 2,9km päässä tapahtuma paikalta. Sinnikkäästi päivystänyt Keijo "Hietapuolen Bekele" oli noutanut miehen pois reitin varrelta. Kiitokset Keijolle pitkästä päivästä päivystäjänä!


KLO.23.05

                7h minun ja Jussin taivalta takana ja matkaa kertyneenä 38,8km, poistuessamme Iso-Juurikan järveltä kohti Pesänevaa. Edelleen tietämättämme Keijo on saapunut noutamaan samaan aikaan Heiskasen. A-ryhmä on saapumassa Iso-Juurikan penkalle heidän mittarin ollessa 33,8km kohdalla. A-ryhmälle tuli mittariin koko matkalla muutama satametriä matkaa enemmän johtuen paikallaan vietetyistä tauoista, jolloin sateliitti paikantaessaan kerää kelloon kaiken aikaa lisämetrejä.

KLO.23.20

                  Jussin otsalampusta loppuu virta ja pidetään pattereiden vaihdon ajan taukoa. Olemme 39,9km kohdalla. Laskelmieni mukaan samoihin aikoihin Keijo on ajanut Heiskasen kanssa Pesänevantien ohitse meidän ollessamme n.900m päässä tiestä... Heti pattereiden vaihdon jälkeen liikkeelle lähdettyämme valkoinen riekko lähtee aivan jaloistamme... A-ryhmä on samaan aikaan kulkenut 34,9km. Eli ryhmien välinen ero nyt tasan 5km. A-ryhmä on taivaltanut tässä kohtaa jo peräti 11h32min. Melkoinen aika jo takana!?!

KLO.23.40

                   Oranssit merkinnät katoavat silmistäni toistamiseen. Tunnen kuitenkin reitin sen verran hyvin, että tiedän olevamme vain 50-100m päässä Pesänevan pistotien ylityksestä, joten jatkamme vain kulkusuuntaan, joka ei ole missään nimessä suositeltavaa, mutta päätän ottaa riskin. Tulemme tielle vain 20m "väärästä kohtaa", joten pääsemme jatkamaan matkaamme varsin sujuvasti. Samalla huomaan suden jälkien tulevan vastakkaiseen suuntaan vaelluspolulta. Kuvaan jäljet hieman myöhemmin...  Matkaa takana nyt 41,4km. Maraton muuten täyttyi ajassa 7h44min, se täytyi muistaa mainita. Ennätysjuoksussani maraton täyttyi ajassa 6h12min... Samaan aikaa A-ryhmä on taivaltanut 36,5km, joten A-ryhmä oli ottanut tuon 20min aikana kiinni meitä sen 100m. Se johtui siitä, että he olivat tuolloin juurikan penkkatiellä ja meillä oli tuohon väliin se otsalampun pattereiden vaihto. Hauska pätkä kuitenkin tuossa mielessä.


KLO.00.05

                   Jani "Pumppi" Jyrkkä oli mediavastaavana twiitanut hetkeä aikaisemmin harmillisen uutisen: "Keijo kävi poimimassa pelastautumispaikka 6 väsyneen matkamiehen kotiin. 37,5km/12 tuntia." 8h kohdalla huomasinkin ensimmäistä kertaa viestivälineistä tuon harmillisen uutisen. Tulimme tuolloin Pesänevalle jälleen. Matkaa oli takana tuolloin 43,5km. Samaan aikaan jo 12h17min taivaltanut A-ryhmä oli päämäärätietoisesti taivaltamassa 37,6km kohdalla. Välimatkaa ryhmien välillä oli nyt siis 5,9km.


KLO.00.20

                    Suden jäljet tulevat aina vaan vastaan. Olemme kävelleen jo neljä kilsaa niitä vastaan. Susi on siis toki jo mennyt. Innostun kuvaaamaan jäljet, jotka siis suden jäljiksi tulkitsen. 
                    Petoasiantuntija kertoi, että aina ei voi olla edes kuvasta varma vaan pitäisi päästä paikan päälle. Mitä mieltä lukijat ovat jäljistä? Tuossa vaiheessa meidän "peksit": 8h15min/44,7km. A-ryhmä oli puolestaan Iso-Juurikan laavun tienoilla, 38,5km kohdalla. Ryhmien välinen välimatka 6,2km.


KLO.00.40

                   Raastava 10minuutin jakso takana Lahnaojan molemmin puolin olevaa vesi/jääröykkiötä. Yksi twiitti Lahnajärventieltä kertoo myös paljon menneistä sadoista metreistä: -"just Cosmos muli kunnolla! Ollaan ny Lahnajärventiellä 45,7km/8h35min.". Tuolla osuudella minulla paloi hieman käämit maaston kanssa. Jussi puolestaan oli tyyni kaiken aikaa - loppuun saakka. Erittäin vahva suoritus kokonaisuudessaan Jussilta! Samaan aikaan A-ryhmä oli Taka-Pöykiön kohdilla 39,9km:ssa. Ero siis hupeni taas 5,8km:n. Maastollakin on väliä... Hieman myöhemmin "Pumppi" twiittaa: "41km/13h takana. Porukka jatkaa eteenpäin kohti Pyssymäkeä." Tärkeintä tuossa on vankka usko eteenpäin menemiseen. Vahvoja luonteita tuossakin ryhmässä.


KLO.1.59

                   Ollaan Jussin kanssa taputeltu itsemme Rimpinevalle ja 5km päähän maalista! Jussi näyttää vain piristyvän. Joudun itsekin vähän ryhdistäytymään ja kaivamaan omankin kuokan esille, jotta pysyn Jussin matkassa! 52,1km/9h54min. Samaan aikaan A-ryhmä saapuu myös suolle! Nimittäin Pesänevan eteläreunaan 44km ja 14h11min taivaltaneena. Välimatkaa ryhmien välillä 8,1km.


KLO.2.47
video

                   Pumppi twiitaa: -"45,7km/15h", eli A-ryhmä on juuri tetsannut Lahnaojan viereisen vesi/jäärykelmä-osuuden. Edessä "enää" 12,2km matkaa maaliin. Samalla meillä on TASAN 1km maaliin!


KLO.2.55

                   Saavumme Jussin kanssa maalipulpetille! Aika 10h50min2sek. Jussi Mökkösestä tuli I-SR2014 vaellusreitin historian kuudes Finisher, eli koko reitin yhtä soittoa vaeltanut ihminen. Oli upeaa todistaa aitoa onnea.
video



 KLO.3.20

                     Janne "JayLeno" Kukkola on tullut avustamaan meille nuotion pystyyn ja nautimme nuotiolla mukavan hetken mm. juuri päättynyttä vaellusta makustellen.


 

 Kuvassa ylhäällä Janne, sitten Jussi ja alhaalla A-ryhmälle ladattu nuotio...

                  Nuotiolla luemme A-ryhmän olevan 48,3km kohdalla, eli heillä on 9,6km matkaa maaliin, eli n.3h. Meillä on makkarat jo syöty, joten ei ole realistista jäädä odottamaan useaksi tunniksi toista ryhmää, joka syvällä sisällä harmittaa vietävästi. Olisi ollut niin mukava...

KLO.4.50 

                 Olen tehnyt kaikki huoltohommat ja painan silmät kiinni - on unen aika.


KLO.6.29

                  A-ryhmä saapuu maaliin ajassa 18h42min!!! He eivät käy nuotiolle, mutta kaikki selviytyy kotiin!!!
video



                    Kiitoksia kaikille mukaan tulleille ja onnittelut kaikille Finishereille!!! Nyt meitä on sitten yhteensä jo 11kpl. Upeaa! Tällä kertaa Finishereitä tuli 8kpl

Jussi Mökkönen, Sievi   10:50:02
Onni Vähäaho, Nivala  10:50:02
Lasse Ylimäki, Nivala 14:25:30
Joni Laakkonen 18:42:27
Jani Jyrkkä 18:42:27
Jarmo Honkala 18:42:27
Tarmo Kukkonen 18:42:27
Markus Niemi-Korpi 18:42:27
Lisäksi Joni Heiskanen vaelsi perin sinnikkäästi 32km. 


                Tähän loppuun voisi avata vielä hieman tuota lähes 19h vaeltaneiden suoritusta. Pojat veti siinä kolminkertaisen määrän kilometrejä normaalina pidettävää päivävaellus mittaan verraten. Reppujen painot olivat olleet 10-13kg kutakuinkin, joten työstähän tuo on käynyt, kun maastossa kävellään. 19h on puolikas työviikko. Melkoinen ponnistus! Siinä on perna pullistellut.


                     Pyysin kohteliaimmin mukana olleiden kirjoituksia ja ilokseni sainkin niitä. Tässä muiden mukana olleiden kokemaa....


TARMO KUKKONEN (I-SR2014 -kokoreitin historian 10:s FINISHER)


Jotain ajatuksia reissusta.

Lähdin Jonin houkuttelemana reissuun.seikkailu mielellä elämän  pisimmälle yhtä jaksoiselle vaellukselle.

Lähdöstä asti oli pieni pelko et hiertyykö jalat rakoille ja miten  nopeaa ne on lopussa,ilman kestävyys harjoittelua.
Kiitin kävelysauvoja heti matkan alussa ja toivoin että ne ei rikkoudu,koska ilman niiden apua tuskin olisin taipaleesta selvinnyt.
Takareidet koetti aika ajoin mennä
Tramppiin.ruususuola,msm ja intiaanisokeri vesi sekoitusta sekä magnesium ja monivitamiini tapleteista koitin apua saada.
Luulen että sain.

Reppuun tuli turhia vaihto/lisä vaatteita ja aattelin lahnajärventiellä et kätkenkö vaattet tienpenkkaan.

Kävely oli puolimatkan jälkeen aika tuskaa,pohkeet lopussa ja jalkateriä särki.
Ajatuksissa matka koko ajan eteni puolta nopeampaa joka toikin jatkuvia pettymyksiä maalin hitaasta lähestymisestä tilanne tietoja kuullessa.

Mukava reissu. hyvät ja sisukkaat  kaverit oli remmissä.

Hienoa että seudulla on näin huikea veturi(Onni)joka innostaa porukkaa liikkumaan!
Kiitos!

Terveisin
Tarmo Kukkonen




JONI HEISKANEN


Moro en tiedä koskiko viesti minua kun jouduin keskeyttämään? Mutta  sen verran kerron mitä koin. porukan henki oli loistava huumori miehii mikä on vaelluksella tärkeää piristys ruiske vastoin käymisiin(: ja toisen ihmisen huomioiminen. Olen omista vaivoista  huolimatta tyytyväinen et sain tulla mukaan. Minne asti pääsin reitti oli hyvä ja suht vaativa. Kesällä käyn kiertään jos saan jonkun mukaan ja vointi hyvä. En ole varma  vastasiko    kysymykseen 

Terveisin, Joni Heiskanen



MARKUS NIEMI-KORPI (I-SR2014 -kokoreitin historian 11:s FINISHER)

 

Onkohan sitä pikkuhiljaa saavuttamassa keski-iän, kun tulee sellaisia ajatuksia että jos elämässä meinaa vielä tehdä jotain sellaista minkä muistaa elävästi vielä vanhana, kun kiikkustuolissa kertoo lastenlapsille hurjasta nuoruudesta, niin tarttis pikkuhiljaa rueta ainkin suunnitteleen :) pariviikkoa sitten selailin netistä lähellä olevia vaellusreittejä suunnitelmissa jonkinlainen voimienkoetus. sattumalta huomasin ilmoituksen iso-sydänmaan vaelluksesta. pari päivää tuumailin, soitin onnille ja ilmottauduin mukaan. en ole mikään urheilija, mutta fyysisen työn ansiosta jonkinlainen peruskunto löytyy. kokemusta ei noin pitkistä päivävaelluksista ole, joten laskin netistä löytyneellä kalorilaskurilla paljonko 16 tunnin vaelluksella kuluu kaloreita. laskurin mukaan 6600, mukaan otin 9500 joista käytin noin 5500 kaloria. mukana juomista oli 4,5 litraa jota jäi noin 0,5litraa. pyssyhovin parkkipaikalla olin 11.30 ja vähän ennen kahtatoista lähdettiin liikkeelle. meno oli rauhallista ja alkumatkasta juttua ja huumoria riitti. keli oli hyvä, vaatetta oli aika sopivasti. reilu 40 kilometriä meni ihan mukavasti, mutta sitten alkoi nilkkoja särkeä, en tiedä oliko osasyynä märät jalat (vaelluskengät jalassa) nilkat saattoi saada kylmää kun reitti oli ajoittain "hiukan" kosteaa :). matka jatkui ja huumoria riitti maaliin asti (..jutut loppui noin 10 kilsaa ennen maalia). maalissa olo oli märkä ja väsynyt mutta onnellinen. muistan reissun lopunikäni elävästi. kiitos mukavalle porukalle ja kaikille kannustajille. 


terveisin Markus Niemi-Korpi




JONI LAAKKONEN (I-SR2014 -kokoreitin TUPLA FINISHER)


Vuodentakaisen Isr-pioneeri vaelluksen muistot oli jo kermottunut mielessäni kultareunuksin ja päätin jälleen antautua seikkailun vietäväksi.
Vaimonikin kysyi onko se sama kuin synnytys kipujen unohtaminen. Vain kauniit muistot jää? Myöntelin että niinhän se taitaa olla.
Olin lupautunut vetäjäksi kävelyporukkaan lenon polven sanottua ei!
Ilmakin oli varsin suotuisa vuodentakaiseen verrattuna joten reppu täyteen, muckbootit jalkaan ja pumpin kyydillä pyssymäelle.
Siellä meitä odotti reippaannäköinen nelikko ja kuusi miestä lähti matkaan.
Hieman katselin toholammin Jonin varustusta ja repun kokoa, että näinköhän kaveri selvinnee maaliin saakka.
Nahkasaappaat imaisivatkin vedet heti sisäänsä, mutta ei aikaakaan kun tauolla kätevät taistelutowerit tekivät kuivista sukista ja muovipusseista mannesaappaista gore-Tex mallit.
Ja niin retki jatkui.
Kaverilla kumminkin jalat loppui juurikan kanervikkoon ja Keijo poimi taistelijan raatobussiin.
Kaikki kunnia toholammin jonille. Kova suoritus ja hattua päästä!
Saimme onneksi juoksuporukasta lassen porukkaamme joten miestappioita emme kärsineet.
Itsellä alkoi sukka/kenkävalinnasta johtuen reissu vaihtumaan raaston puolelle.
Kummatkin kantapäät olivat hinkautuneet puhki ja lopputaivallus oli tuskien sävyttämä.
Vuodentakaiset muistot hiipivät mieleeni. Tätähän tämä olikin. Eloonjäämiskamppailua!
Toki vaellustoveritkin alkoi olla jo aika hiljaisia ja jokainen keskitty vain etenemiseen.
Tuskin kenelläkään reissu tuli helposti?
Mutta näin parinpäivän palautumisen jälkeen voi todeta että ihmisen on hyvä käydä välillä epämukavuusalueella, niin arki tuntuu taas juhlalta!
Ehkä vielä joskus palaan, mutta se päivä ei oo tänään!

-jonte





LASSE YLIMÄKI (I-SR2014 -kokoreitin historian 7:s FINISHER)


             Vaellusajatuksia. Yövuoroviikko. Pe-La yö nukkumista noin 2-11. Eli hyvin nukkumista takana ja roppakin sopivasti yövuoro rytmissä. Evääksi suolapähkinöitä 250g,tuc suolakeksejä 1pkt,ruisleipiä 4kpl voi juusto kinkku kananmuna suolakurkkutäytteillä,

erilaisia suklaapatukoita 250g,energia geelejä 3kpl,nakkeja 8kpl,mehua 5l. Muuta repuntäytettä villasukat joitten sisällä puhelin ja varavirtalähde,ohtalamppu akkuineen,wc-paperia.
               Hyvä tuntuma oli kun päästiin pyssymäelle. Toki mietitytti miten jaksan kahen kovakuntoisen seurassa. Kello 16 lähdettiin juoksemaan. Alku meni ihan hyvin vaikkakin tuntu että kävelyjaksoja ei ollut kovin paljon. Nestettä sain otettua heti alusta alkaen tasaisesti. Muuten syöminen jäi vähiin kun ei maistunut. Sykettä en nähnyt koska mittari oli puhelimessa ja puhelin repussa mutta tuntemukset oli että korkeilla sykkeillä mennään. Saavutettiin a-ryhmää nopeesti. Jos siihen asti jaksan niin jään kävely ryhmään.Pesänevantien ylityksen jälkeen alko tuntumaan että ei jaksa enää juosta. Reipasta kävelyä pysty  hyvin. Oja ylityksissä ennen syyryä tuntu jaloissa ensimmäiset rampit. Sen jälkeen Jussi ja Onni tarjos suolaa ja magneesiumia.
           Reitillä pysymiseen toi paljon helpotusta edellisen ryhmän jäljet hennossa lumessa. Syyryn nousujen jälkeen ruettiin miettiin että jokohan kohta poikien ohtalamput rupeaa vilkkumaan. 28km kohdalla ryhmä-a oli tauolla sikojärvenrannassa. Eli puoliväli juostu Jussin ja Onnin seurassa. Liikkeelle lähdettiin a-ryhmän mukana jossa vetäjänä JoniL ja Jani sekä muut peruskoulun ajalta luokkakaveri Jarmo ja mulle tuntemattomat JoniH,Markus ja Tarmo. Eväskin alko maistuun liekö johtunut maltillisesta kävely vauhdista. Enää ei itellä ollu mitään pahoja tuntemuksia. Heti ryhmän lähdettyä liikkeelle rupes JoniH:lla oleen jalan kans ongelmia joita oli ollu jo alku matkasta. Vähä-juurikan rannassa JoniH päätti että nyt ei enää pysty jatkaan. Tasan kello kymmenen soitettiin kotona päivystävälle Keijolle että tulla hakeen JoniH pois. Sovittiin että Keijo ottaa Jonin kyytiin vähä-juurikan tieltä. Kova suoritus Jonilta.
               Kotia otin yhteyttä vähä-juurikan rannasta. Tietoa sinnekki päin että ei mitään hätää. Kylmyys haittasi aluksi koska en ollut varautunut kävelyyn. Varsinkin taukojen jälkeen kesti pitkään ennen kun lämpeni. Lämpö kuitenki riitti eikä tarvinnu miettiä esim että oisin mennyt yksinään kovempaa. Onneksi niin koska lampustaki loppui virta pesänevanpenkkatien ylityksessä. Lamppu kesti 9h. Onneksi muut oli varautunut mua paremmin ja Jarmolta löyty vara lamppu. Kiitos siitä. Onni soitteli jossain juurikan ja pesänevanvälimaastossa ja ilmotti että meno reitillä lahnajärven kohdilla vesi korkealla. Ja niinhän se oli märkää ja heikkoa jäätä. Loppumatka olikin sitten hidasta taistelua. Vinnurvajärvenpää meni ohi täysin joko olin niin sekasin tai johtu vasta tehdystä reittimuutoksesta. Kylmyys hitaus ja jalkojen kankeus tulee vinnurvan jälkeen mieleen. Ja viimein pyssymäen pulpetilla sunnuntaina kello 6.25. 
                   Me tehtiin se. Aika 14.25.30. Juomaa meni 4,6L. Nakkeja 6kpl. Leipiä 2kpl. Suklaata 150g. Suolapähkinöitä 75g. Tuc keksejä puoli pakettia. Geelejä 2kpl. Omasta mielestä liian vähän kulu evästä. Sunnuntaina päivällä herättyä oli reidet ja pohkeet täysin jumissa. Päivää kohden ne vetristy. Maanantaina vasen jalkapöytä ärty iltaakohden niin kipeäksi että ei pystynyt käveleen. Tiistaiaamuna kipu kadonnut jo melkein kokonaan. Mut se on kuitenki mielessä että jossain vaiheessa taas uudestaan ja uudestaan. Jotain sellasta siitä sai. Ei jääny huono maku.
-Lasse.Y




JUSSI MÖKKÖNEN (I-SR2014 -kokoreitin historian 6:s FINISHER)


Morjens,

          Lenkistä toipuminen on menossa hyvää rataa ja eilinen kahvakuula avasi hieman paikkoja. Akillesjänteet ovat olleet oikeastaan ainoat paikat mistä huomaa, että tuli käytyä "hieman" pidemmällä lenkillä. Sunnuntai ja maanantai aamuna ei kävely oikein meinannut onnistua, mutta kyllä ne jalat pikku hiljaa alkoivat taipumaan...
Mitäs ajattelin juoksusta? Niin kuin aikaisemmin totesin, että ei ole mitään järkeä juosta tuollaista lenkkiä ja vielä pimeässä. Olen asiasta edelleen samaa mieltä ja niin ovat olleet monet kaveritkin. 


          Koskisen Pasia tv haastattelusta vapaasti lainaten: Mitä järkeä tässä elämässä on muutenkaan? Jotenkin tuon ajatuksen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Miksi kaikessa tekemisessä pitäisikään olla järkeä? Pääasia toki on, että ei rikota lakia eikä toimita muutenkaan moraalittomasti. Ainakin allekirjoittaneelle tuo lenkki oli enemmän itsensä voittamista ja kokeilu miltä tuntuu kun roppaa rääkätään kauan.

         Kokemus oli kaikkinensa erittäin mieluinen ja juoksun loputtua tuli tunne, että tässäkö se oli. Ois sitä kai jaksanut hieman pidempäänkin. Pitkän suorituksen aikana ei missään vaiheessa tuntunut liian pahalle ja kannustuksesi ansiosta pienet jalkojen jäykkyydet ja nilkan särky unohtuivat helposti. Vielä kerran ISO kiitos tästä!

t. Jussi





JARMO HONKALA (I-SR2014 -kokoreitin historian 9:s FINISHER)



Hei!
 Romaania en saa viiime reissusta kirjotettua,mutta muutamia ajatuksia...pitkään oli mielessä että pitäisi päästä kiertämään i-sr reitti.ja niinpä tuli mahdollisuus lähteä "ohjatulle" kierrokselle.la aamuna kiireellä kamppeet reppuun ja kohti p mäkeä.pyssymäelle saapuessa muistan unohtaneeni osan eväistä kotiin:(  mutta niinpä vaan lähdettiin taivaltamaan leppoista vauhtia.pikku tauot pidettiin sopivasti tunnin välein ja eväitä joutui vähän säästellen syömään.matka jatkui kuitenkin omalta osalta mukavasti.

Joni H:lla oli kuitenkin epäonnea heti alku matkasta, kun jalat vähän kastui ja myöhemmin jalka rupesi vaivaamaan niin et joutui keskeyttämään.Jonin pois jäännin jälkeen matka jatkui ripeämpää vauhtia ja kun oltiin jo yli puolen välin uskoin jo jaksavani itse hyvin loppuun, kun evästäkin oli vielä vähän jäljellä.juoksu kolmikko tavoitti meidät jossain puolen välin kieppeillä, josta Lasse (vanha koulukaverini) jäi kävelemään meidän mukaan. Aika hassua että vanhan tuttavan tapaa vuosien jälkeen pimmeellä metässä:) pientä huolta mulle aiheutti kun Onni soitti Jonille, että märkiä paikkoja on tulossa lahnajärven laidalla (muistaakseni se paikka) kastuminen oli pahin pelkoni tällä reissulla.tästäkin paikasta kuiteskin kaikki selvisi meidän porukasta kuivana ja silloin mulla rupes oleen jo "finisher" tunnelmat.

Loppu tuntui kuitenkin yllättävän pitkältä ja ajattelin ensi vuodelle tulevaa pep kisaa etten varmasti täydelle kierrokselle lähde.kuitenkin maaliin päästiin ja näläkähän se oli ollut jo kauan, , mutta harmikseni muut eivät olleet innokkaita jäämään makkaran paistoon. Niinpä kotia nukkumaan ja näin unta vaelluksesta ettei meinattu päästä perille millään:) su iltana löysin jo itseni juoksulenkiltä ja aattelin että eihän tuo paha ois koko kierros pep kisassa, aika näyttää...kuiteski mahtava reissu ja kivaa oli ja onpahan pohoja aika mitä lähtee parantamaan:)

-Jarmo.H




JANI JYRKKÄ (I-SR2014 -kokoreitin historian 8:s FINISHER)


A-ryhmä eli kävelyryhmä lähti matkaan, kun kaikki ilmoittautuneet olivat paikalla eli n.kello 12.
Ryhmäämme kuului Joni L, Jarmo H, Markus N-K, Joni H, Tarmo K ja Jani J. Kävelimme noin tunnin pätkiä ja pidimme tauon n.10 min ja otimme reput selästä evästimme. Samalla twiittasin kuljetun matkan ja ajan, kotiväelle ja muille tilannetta seuraaville.

Pyrimme pitämään energiatasapainon kohdillaan koko ajan, kun aiemmilta pitkiltä reissuilta ainakin itse olin oppinut, että jossain vaiheessa matkaa ei eväs enää maistukkaan. Silloin on tärkeää, että on energiaa varastossa ainakin hiukan, ettei meno tyystin tyssää.
Alustavan aikataulu suunnitelman huomasimme liian kovaksi. Se olisi vaatinut vähintään kävelijäkonkari-ultraajan Janne K:n vauhdinpitäjäksi, joten menimme ryhmän oman vauhdin mukaan. Tällä ajatuksella oli tarkoitus, että mahdollisimman moni ryhmästämme saavuttaisi tavoitteen eli vaelluksen läpi pääsyn. Käytettävällä ajalla ei ollut niinkään merkitystä.


Meno oli leppoista ja porukka kerkesi tutustumaan toisiinsa kävelyn lomassa.
Maalatut merkkipuut ja hakkuupaikkojen maalikepit pitivät porukan hyvin reitillä, paria hasardi ohikävelyä lukuunottamatta. Vaikkei kenelläkään aiempaa kokemusta merkitystä reitistä ollutkaan.
Alkupuolella ei oikein märkiä paikkoja ollutkaan, isoimmissa ojissa kun oli tukevia siltoja. Monessa paikkaa pitkin matkaa oli Keijo, Päivi ja Leo tehneet komeita siltoja, joista oli väsyneenä nautinnollista ylittää märkiä ojia.

Klo 16 tauolla oli sytytettävä otsavalot, kun pimeys alkoi haitata kulkemista.
Hiukan myöhemmin alkoi Joni H:lla olla silmin havaittavia ongelmia polven ja lonkan kanssa.

Pelastuspiste 5:n kohdilla kyselin pojilta, ettei olis ku joku viis kilometriä sivistykseen, Maasydänjärven notkuviin ruokapöytiin ja humppatansseihin. Aikataulullisestikkin olisitte tanssien jälkeen takaisin Pyssymäellä suurinpiirtein samaan aikaan aamuyöstä kuin tältä retkeltä. Yhtä jääräpäistä porukkaa koko sakki, tarjous ei kelvannut. Kukaan ei halunnut lähteä käveleen erisuuntaan tietä pitkin, vaan metsän kutsu vei voiton.


Hiukan myöhemmin tauolla huomasimme B-ryhmän poikien tulevan metsän siimeksestä hurjaa vauhtia. Päätimme pimentää otsalamput ja katsoa huomaavatko ohi juostessaan n.5 metrin päästä meistä. Kyllä huomasivat, Lasse heti ensimmäisenä hoksasi meidät. Sytytimme valot ja pojat hengähtivät ja porisivat jonkun aikaa kanssamme. Lasse Y totesi A-ryhmän vauhdin hänelle liian kovaksi ja hän jäi meidän ryhmää vahvistamaan.


32 kilometrin kieppeillä pelaustautumispiste 6 tuntumassa Joni H joutui jättämään reissun kesken. Soitimme Keijolle N:lle ja hän huolehti ystävällisesti väsyneen matkamiehen takaisin kotiin. Suur kiitokset Keijolle siitä.

Paluu puolella Pesänevan kohdilla oli vesi laskenut paljon kolmen viikon takaisesta Jannen ja Onnin kierroksesta, kun riitejäät oli vielä ehyenä ja joka askel meni jäästä läpi. Vettä oli enää vajaa kymmenen senttiä jään alla ja askeltaminen oli tosi raskasta ja hidasta.
Reitin märin kohta oli paluupuolen Lahnajärven kohdalla. Siinä vaiheessa ei enää askel ollut häävin pitkä, mutta sieltäkin selvisin kuivin jaloin.

Loppumatka olikin tosi väsynyttä ja tahdon voimalla loppuun kulkemista. Vinnurvan kohdaltakin meni toista tuntia, ennenkuin Pyssymäen loppusuora ja pulpetti saavutettiin.
Lopussa porukka oli niin väsynyttä, ettei loppumakkaroita jääty paistamaan, vaan kaikki suuntasivat tahoilleen lepäämään. 


 Itse onnistuin tavoitteessani täydellisesti.
Päätähtäin oli vaelluksen läpi pääsy. Kun tulin kotiin vielä täysin kuivin jaloin ja ilman rakkoja ja isompia hiertymiä, niin reissu oli onnistunut.

Lähtiessä reppu painoi 13kg, kotiin tullessa 6kg.
Energiasisältöni oli kaakaota 1,5litraa, kahvia 1litra, mehua 1,5litraa ja maitoa 1litra. 3 ruis-ja 2 vaaleaa leipää. Konvehteja 150g. Sipsejä 100g. Mehu loppu vähä kesken ja kaakaota jäi yli.
Vaatetus hiihtoasu ja alusasu, maastokengät ja kävelysauvat.
Kiitokset Onnille matkanjärjestämisestä ja kanssa retkeilijöille ikimuistoisesta vaellusretkestä.


t. Jani J







Onni Vähäaho, Nivalassa 26.11.2014