Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 26. tammikuuta 2015

#isr2014perheultra koko matkan kokemana

                  Perheultraan ilmoittautui kaikkiaan 11 osallistujaa, joista kolme sairastui viikon aikana rajuun flunssatautiin. Paranemisia heille! Jäljelle jäi siis 8 osallistujaa + mahdolliset ohjatulle perhereittikierrolle tulevat. Heitäkin tuli vain kaksi, johtuen ilmeisesti etupäässä kylmästä säästä. Pakkasta oli ohjatun kierroksen alkaessakin vielä -17. Sää ei siis ollut suosiollinen tällä kertaa.

                 JOHDANTO


                  Perheulta-tapahtuman perimmäinen tarkoitus oli madaltaa kynnystä lähteä tutustumaan paikkakuntamme uuden vaellusreitin talvisiin maisemiin, kun osallistujalla olisi tieto siitä, että reitillä liikkuu monia muitakin samaan aikaan. 
                                KLIKKAAMALLA SAAT KUVAT ISOIMMIKSI

                 Monelle vähemmän urheilua harrastavalle tuollainen yksi 12km kierros on kova ponnistus ja ympärillä olevista ihmisistä on yleensä apua siitä selviämiseen. Myös normaalille kuntoilijalle yhden kierroksen kiertäminen kevyesti hölkkä/kävelten on jo varsin hyvä harjoitus, jonka päälle vaikkapa sauna ja ruoka maistuu. Puhumattakaan kahdesta kierroksesta, johon vaaditaan jo pääasiassa hyvä harjoittelutaustaa ja syvää motivaatiota liikkua. Tätä siis haettiin pääasiassa...

                  Ja siinä onnistuttiin! Viisi rohkeaa liikkujaa haastoi itsensä ja kiersi lenkin 1-2 kertaa. Jokaiselle heille tuli erinomainen harjoitus. Lähes poikkeuksetta jäistenkin lakkejen alta huokui liikunnanilon tuoma mielihyvä. 
                  Itse pidin yhtenä rohkeimmista suorituksista Haikaran Kaisan yksinään pimeän aikaan juoksemaa kierrosta, johon oli mennyt aikaa vain 1h41min. Tieto siitä, että reitillä oli muitakin taisi antaa(?) rohkeutta ja voimaa reitin kiertämiseen. Tulinkin Kaisaa vastaan. Hän oli luullut Hönky-Honkalaa minuksi, jota vastaan oli tullut aiemmin. Se oli kohteliasta, onhan Hönky minua nuorempi ja sutjakkaampi. 

                   ULTRA-OSUUS


                  Kun tapahtuman nimenä on #isr2014perheultra niin ei voida tietenkään väistyä siltä tosiasialta, että reitiltä löytyi myös kolme immeistä, jotka omasta halusta pyrkivät menemään pois mukavuusalueelta. Olen jäävi vastaamaan sen järkevyydestä, mutta samalla käsittääkseni sopiva kuvaamaan sitä, sillä olin silmät auki koko tapahtuman ajan. Silmiä ei ollut vara käyttää kiinni, muuten olisi voinut löytää itsensä lumihangesta. Muutaman kerran horjahdin ja kompastuin, mutten kertaakaan kaatunut, jota voidaan pitää jonkinlaisena ihmeenä.

                  Yksi kierros oli siis 12km. Ja homma alkoi perjantaina klo.9.00. Ei muuta kuin hypätkää kyytille!

                         TAVOITE


                         Tai puhuisin enempi tarkoitusperästä. Tarkoituksena oli saada ehjä 24h liikkellä-olo, jonka jälkeen olo olisi vielä varsin normaali, mitä se nyt voi olla reilun vuorokauden pelkän valvonnan jälkeenkään. Samalla pyrin olemaan sosiaalinen, eli keskustelemaan kaikkien osallistujien kanssa, olemalla kiireettömän-oloinen - ottamaan kuvia ja videota, jakamaan kokemuksia eri viestiketjuihin ja twitteriin niistä kiinnostuneille. Eli tavoite ei ollut kerätä mitään tiettyä kilsamäärää/kierrosmäärää vaan pyrkiä tekemään ehjä 24h liikuntasetti, jossa olisi hyvä tunnelma ja yhteishenki. 

                     1.Kierros


                  Sää: -22 (kierroksen alussa Nivalan sääaseman mukaan)

                 Olen vienyt arviolta 5-6 kapsäkkiä Pyssyhovin alakertaan ja katsellut tulevia huoltokäyntejä varten kaikki tavarat mahdollisimman hyvin saataville. Pidän vielä hetken jalkoja koholla, sillä pian ne ovat lähes yhtäsoittoa alaspäin vuorokauden.

                  Seison Pyssymäen makkaranpaistolaavulla valmiina lähtöön. Yksin. Asetan seurantavihon laavun sisälle, sovittuun paikkaan. Olen ohjeistanut osallistujia merkkaamaan suoritukset siihen. Uskon vakaasti, etten ole ainut liikkuja vuorokauden aikana.

                  Kierrän enismmäisen kierroksen täysin yksin. En näe muita. Onnistun saavuttamaan hyvin keveän retkeilyotteen ja käsijarru pysyy hyvin päällä. Selässäni on takin alla n.2Litraa 80% tuoremehua sisältävä juomareppu, josta juon noin 6dl/kierros. Lisäksi nappaan 20min välein energiaa suuhuni, pääasiassa suolasta ja makeaa vuoronperään.

                Pari päivää aikaisemmin tekemäni vauhtiharjoitus oli vetänyt etureidet lihasaroiksi ja se haittasi/tuntui jonkun verran tässä kohtaa. Toisaalta uskoin tuon verryttelymäisen otteen niitä (etureisiä) hieman pehmittävän. Samalla huomasin vihosta, että kaksi muutakin oli lähtenyt radalle. Kaksi kappaletta alle 3h maratoonin juossutta. Keijo Nivala ja Antero Erkkilä. Molemmat ovat jo seittemännelläkymmentä, jota on vaikea uskoa heidän raikkaasta juoksuvauhdistaan.

                Ensimmäinen kierros aikaan 1h26min. @7:10/km


                    2.Kierros


                  Sää: -21

                   Toisella kierroksella vastaan tulee pian Keijo...  Ja kohta Antero, josta saan videon napattua vasta seuraavalla kierroksella. Muutoin kierrän kierrosta yksin, kunnes vajaa 4km ennen kierroksen päättymistä Keijo "puhaltaa" ohitseni.


                      Keijo napsutteli 1h10min kierroksia. Vauhtimme ei menneet yksiin, joten sain vain ihailla Keijon kepeää menoa, kunnes hän katosi metsän kätköihin kuin taruolento konsanaan - pehmeästi.

                      Kierroksen profiili on muuten tällainen: Ensin 2,85km hiekkateitä ja kaikkiaan 3,9km myötämaavoittoista. Sitten 4,2km haasteellisempi lumipolku-osuus, josta ehkä 2km hitaampaa osuutta. Usein tuon 4,2km osuuden jälkeen lihakset ovat väsyneet polun kuluttavuudesta ja lopun 3,9km:n vastamaa-osuus tuntuu loputtoman pitkältä ja jalat lopullisesti uuvuttavalta. Kokivatko muut samoin?

                    Toinen kierros aikaan 1h30min @7:30/km


                     3.Kierros


                     Sää: -18

                      Kolmannella kierroksella n.1,6km kohdalla reittiä tulee Antero vastaan...


                     Sen jälkeen olen taas yksin, mutta hyvillä mielin, kun pystyn suhteellisen vaivatta juoksemaan. Kaksi päivää aiemmin juostu 7km mattojuoksu @4:10/km-vauhdilla ei ollutkaan estämässä etenemistäni vaan jalat alkoi pikku hiljaa vaipua tasaiseen soosiin...

                     Pakkasen kanssa tuntuu pärjäävän, on keskeinen huomio asiasta. Takana on 30km. Vielä 6km lähtöpaikalle, laavulle. Juoma alkaa muuttua kuitenkin repussa jo kylmäksi. Mitenköhän tuntuu kuin kurkkuunkin tuulisi, vaikka on kypärälakki ja tuubihuivikin vielä kaulalla? ..

                     Edessä 2km hankalaa ja sitten 4km vastamaa. Alkaa tuntua, että ensimmäinen huoltohetki ei voisi tulla parempaan paikkaan. Olen siitä huolimatta saamassa kolme kierrosta täyteen ajateltua nopeampaa, vaikka olen ollut hyvin varovaisella tuntemuksella liikkeellä.

                      Tuulen tuntu kurkkuunkin selvisi huollossa. Kypärälakin alaosa oli jäätynyt myttyyn ja kaula oli avoin. Hui, kun puistattaa vieläkin. Vilustumisen mahdollisuus oli kaiken aikaa niin iso.
              
                        Kolmas kierros aikaan 1h31min @7:35/km
 
           

                       4.Kierros


                         Sää: -17

                       Neljättä kierrosta edeltää 30min huoltotauko. Olen joskus kuullut kuinka jotkut on luulleet sen olevan lähinnä loikoilua. Tällä tauolla lähes koko aika meni juomarepun täyttöön, vaatteiden vaihtoon, uusiin vaatteiisiin eväiden ripottelemiseen yms. huoltoon. Lisäksi rakennuksen klo.15-24 väliseksi ajaksi varanneen yrityspomon kanssa lyhyeen keskusteluun. Tuo parin minuutin keskustelu oli aivan huikean myönteinen. BestGlassin toimitusjohtaja lupasi käyttää alakertaa (ja tarvittaessa yläkertaakin) aivan vapaasti. Siitä nousi kyllä fiilis aivan huikeasti. ISO KIITOS vielä Teemu!

                      Lyhyt huoltotauko oli palauttanut taas voimia ja hölkkä maistui taas tuoreenmalta. Tämä on yksi hienoimmista tunteista, joka on palkintona paljosta harjoittelusta. Siis olin 30min aikaisemmin juossut 2h56min lenkin -20 asteen pakkasen molemmin puolisessa säässä ja olon ollessa jo varsin epämiellyttävän.

                     Neljännestä kierroksesta ei ole mitään erikoista muistissa. Varsin helpontuntuinen se kuitenkin oli ja miellyttävä. Hieman varovaisempaa, kiirettä ei ollut. Koitin keskittyä nimenomaan kiireettömään olotilaan. Neljännen kierroksen päättymisestä muistan kuinka oli mukava nähdä Honkalan Jarmon tulevan kiertämään reittiä.
 
                    Neljäs kierros aikaan 1h36min @8:00/km (lisäksi 30min huoltotauko)


                         5.Kierros


                       Sää: -17

                       Jarmo lähtee kohteliaasti seuraksi, vaikka hänen askeleen keveydestä voi lukea vauhtini olevan helposti hänelle tällä kertaa kovin köykäistä. Takana on 48km ja 6,5h.

                      Juttua piisaa. Jarmo viestitti jo aiemmin olevansa niin innoissaan, että odotti pääsevänsä mahdollisimman pian reitille. Aito innostus on parasta mitä voi kuulla. Koitan vielä kannustaa Jarmoa lähtemään omaan vauhtiin, mutta hän on päättänyt juosta yhden kierroksen kanssani.

                      Viidennen kierroksen lopun vastamaa-osuudella tunnen vasemman jalan varpaan alla jonkinlaista rakonalun tunnetta. Tuollainen noin -20 pakkassää asettaa monenlaisia lisävaatimuksia, kuten esim. kalvosukat, jotta jalka pysyy lämpösenä. Tietysti jalka hikoaa tavattomasti hengittämättömän sukan sisällä, jonka muoto ei ole ihonmyötäinen.

                     Noin kovalla pakkasella, noin pitkään ultrajuokseminen oli itsellenikin uusi kokemus ja sainkin tästä vastauksia siihen, mitä tällainen setti vaatii. Ja voin sanoa, että huolto korostuu, sekä huoltamatta jättäminen. Aivan ei voi nimittäin pysähtyä tauolle, sillä usein keho ennätti jäähtyä siinä määrin, että jouduit vaihtamaan melkein kaikki vaatteet. Märillä vaatteilla, kehon jo jäähtyneenä on vaarallista lähteä tuollaiseen pakkaseen. Osa huollosta oli myös kannettava mukana, liiveissä, taskuissa ja repussa. Et ollut koskaan omana itsenään liikkeellä vaan yllä oli aina sellainen 3-4kg apina kietoutuneena vartaloon - vaatteiden lisäksi. Yksi kierros oli lisäksi haasteellisen pitkä, 12km. Miettikää tilannetta, jolloin olet juossut 4km päähän tukikohdasta ja kierrosta on jäljellä 8km, huomaten välittömän huoltotarpeen.

                   Pohdin viidennen kierroksen lopussa, menenkö varpaan rakkotuntemuksen vuoksi tauolle vai työnnänkö nokkani vielä yhdelle kierrokselle ennen seuraavaa huoltoa. Tulkitsen varpaan tuntemuksen sen verran orastavaksi, että otan riskin. Jonkun verran olen voipuneempi kuin ensimmäisen kolmen kierroksen setin toisella kierroksella, mutta sehän on luonnon laki. Harva autokaan tulee paremmaksi kilometrjen kertyessä? Ööö, nyt menin kyllä ladulta ulos.

                         Viides kierros aikaan 1h36min @8:00/km

                         6.Kierros


                      Sää: -17, lumisade

                       Jarmo loittonee heti kierroksen alussa. Pimeys on jo laskeutunut. Laittelen taas - kuten jokaisen kierroksen jälkeen - viestiä seuraajille tapahtuneesta. Luen jonkun verran myös kommentteja, koitan olla läsnä, sillä tämä on vain harjoitus ja monelle mukana kokeminen innostavaa. Myös ohjattuun kävelyporukkaan tullut ohjaaja tulee vaimonsa kanssa paikalle ja huutelee autosta kaikkea asiaan kuuluvaa kannustusta. Harmittelee samalla pakkasta, joka on ilmeisesti säiköttänyt monet jäämään kotiinsa.

                      Haikaran Kaisakin tulee vastaan. Iloisen näköisenä toteaa kiertäneensä synkän metsä-osuuden yksin ja nähneensä paluumatkalla muitakin. Pian ohitan myös ohjattuun kierrokseen tulleen pariskunnan. Jarmo ja Maarit Kiviojan. Hienoa liikuntamieltä heiltä!

                      Juoma alkaa taas muuttua viileämmäksi. Samalla alkaa tulla tunnetta, jossa katse pälyilee sopivia pusikoita. Samalla toisella puolen aivolohkoa elättelen toivetta ennättää sittenkin keraamiselle. Vähenevät voimat jäävät hieman taka-alalle. Etureisikivuista ei ole enää tietoakaan. Kyllä, lähes 70km juokseminen antaa sopivan puudutteen... 69km kohdalla joudun tekemään hätäloikan pois polulta ja joudun tekemään nöyrän pyllistyksen. Voin sanoa, että tunne on aika brutaali. Ei enempää siitä. Ehkei kaikkea tarvi avata ihan auki?

                     Tuon pyhän toimituksen jälkeen juoma on todella kylmää ja olo kalsean kylmä. Matkaa huoltotilan lämpöön on reilu 4km. Se on pitkä matka, kun on kylmä, tuossa kohtaa. Yritän kohdistaa ajatuksia mielekkäämpään suuntaan ja pyrin tavoittamaan Leskelän Jyrkiä puhelimitse, jonka oli määrä tulla juoksemaan yöksi. Samoin oli tarkoitus Ylimäki Lassella. Viesti lähtee sinnekkin.

                     Vihdoin avaan huoltotilan oven, hieman kylmästä hytisevänä.

                     Kuudes kierros aikaan 1h47min @8:55/km. Sisältää pyhimmätkin metsäkyykyt.


                    7.Kierros



                    Sää: -16, lumisade

                    Toisella huoltotauolla tavanomaiset pakolliset jutut ja yhteys Jyrki Leskelään ja Lasse Ylimäkeen. Lasse tulee klo.20 ja Jyrki puoli kaheksalta. Toinen huolto kestää 39min. Logistisestikin on odotettava Jyrki matkaan, sillä saan tuossa vaiheessa vaimoni Jyrkin mukaan järjestämän uuden repun kuuman juoman kera, sekä veden(juoman)keittimen, joka unohtui puoli vuorokautta sitten ottaa mukaan. Pakkaskelissä huoltoon ja logistiikaan menee aikaa enemmän, mutta se sopi tämänkertaisen harjoituksen luonteeseen - kiireettömyyteen.

                   Totesin twitterissä tämän olevan arktista - ei siis raakan pakkaslukeman vuoksi vaan tuntimäärän, joka noin -20 asteen pakkasessa vietetään.

                    Jyrki kertoo kiertävänsä ainakin ekan kierroksensa minun mukana, jotta ehitään vähän vaihtaa kuulumisia ja saa samalla tutustua reittiin. Kierros sujuu tauon jälkeen taas paremmilla voimilla.
                   Jyrki noin 30-vuoden juoksu-urheilutaustaisena tuo mukanaan aina paljon mielenkiintoista. Erityisesti minua Jyrkin ajatuksissa on viehättänyt aina hänen innovatiivinen katsomus. Tässä pari asiaa lainattua tekstiä niin kuin muistelen ne Jyrkin sanoneen:

                   "Olen pyrkinyt oppimaan myös jo opitusta ulos"

            "Koitan olla luulematta tietäväni liikaa, koska se on este kehittymiselle"

                   Jyrki tuntuu katsovan myös aika rohkeasti harjoittelun erilaisiin kokeiluihin. Ehkä olen ollut itse liiankin varovainen. Ehkä joskus voisi vetää ylikin... no toisaalta tätä suoritusta edeltänyt mattojuoksu oli sitä. Mutta mielenkiintoisia pointteja nuo sitaateissa olevat. Niissä on paljon viisautta ja rohkeutta.

          Seitsemäs kierros aikaan 1h40min @8:20/km (lisäksi 39min huoltotauko)


                       8.Kierros


                  Sää: -15, lumisade

                   Vielä tuntuu hyvältä. Jyrki päättää jatkaa seurassani. Välillä on hiljaista, välillä tulee puhetta. Jyrki liittyi siis mukaan klo.19.36 ja Lasse klo.20.11. Kahdeksas kierrokseni alkoi klo.21.15.

                    Mielessäni aloin harmitella sitä, että Lasse oli niin eri rytmillä. Hän näytti menevän kaiken aikaa lähes samaa tahtia meidän kanssa, mutta oli koko ajan noin 5km eri kohdassa riettiä menossa...

                 Jyrki innostuu spekuloimaan minkälaiseen tulokseen voisin nyt päätyä ja mitä voisin tehdä kesäkelillä normireitillä. Arviointi menee pikku hiljaa solmuun. Asianhaaroja on niin paljon. Tämäkin on vain harjoitus tällä reitilläkin - mitä menisi, jos hakisin tulosta? Olisiko edes olennaista tietää sitä, vaikka vastaus olisi tarjolla? Jotenkin en jaksa syttyä nyt ajattelemaan tulosta, sillä olen niin vahvasti kokemus orientoitunut tämän kertaiseen. Tuloksia tehdään toisella kertaa, nyt vain retkeillään ja fiilistellään, koetaan yhdessä.

                   Kahdeksannen kierroksen polku-osuudella innostuin vähän kuvaamaan.
                   Kierroksen lopussa tunsin ensimmäistä kertaa lähestyväni jonkinlaista voimattomuuden kuoppaa. Se kuoppa tuntui tulevan kuitenkin enemmän jalkojen lihaksista kuin yleisestä väsymyksestä.

               
                  Kahdeksas kierros aikaan 1h46min @8:50/km... Tasaista.


                     9.Kierros


                 Sää:  -15, lumisade

                 Kierros alkaa kohtuullisesti, vaikka jalkojen lihakset tuntuvatkin voimattomilta. Lasse tulee taas vastaan kutakuinkin samassa kohtaa. Laskemme Jyrkin kanssa jopa, miten noin 1h45min kierroksilla ja lyhyemmillä tauoilla päästäisiin 13/7kierrokseen....

                  ...Mietin, miten saisimme Lassen samaan matkaan. Kaikki ajateltu unohtuu kuitenkin, kun alkaa polku-osuus ja huomaan voimien hupenevan. 8km kierrosta jäljelle ja tuntuu raskaalta. Jyrki menee hieman edellä, mutta odottaa aina välillä minua mukaan.

                 Yhdessä kohtaa Jyrkin valo häviää vähäksi aikaa, mutta sitten saan valoa ja heijastimia taas näkyviini... mutta en ole varma onko näkemäni Jyrki. Näkemäni henkilö kantaa ala-asteikäisen kokoista tyttöä sylissään etupuolellaan edessäni n.10m päässä minusta. Päästessäni lähemmäs huomaan sen olleen aistiharhan. Pimeä ja rasitustila ovat hyvä yhtälö altistamaan moisia näkymiä. Tekeehän pelkkä pimeä joskus aistiharhoja jo itsessäänkin.

                Meno on todella tahmaista. Tiedän jaksavani, mutta harmittaa kierroksen pituus tässä kohtaa. Kaipaan huollon voimaannuttamista... Lasse tulee taas vastaan - nyt aiemmin, sillä hän on saanut hieman meitä kiinni. Lasse kannustaa minua ja läppää kädellä olkapäähän. Samalla asialla ollaan - kokemassa.

                   Yhdeksäs kierros aikaan 1h56min @9:40/km


                  10.Kierros


              Sää: -15, lumisade    

              Huollossa näkee, että minulla on 9.kierrosta takana ja Jyrkillä kolme. Minulla tuntuu olevan enempi tarvetta monenlaiselle huololle. Huolto kestää 40min.

                   "Ihme" on taas tapahtunut ja meno tuntuu aivan kohtuulliselta. 69km kohdalla tehty metsäistunto tosin ilmoittelee takalistossa. Haasteita on monenlaisia. Joskus jonkin asian onnistuminen tai osittainen huolimattomuus löytyy edestäpäin. Tämä on ultrajuoksua.

                   Lasse tulee heti kierroksen alettua vastaan. Jyrkin kanssa päätämme hetken päästä, että tämän kuluvan kierroksen jälkeen jäädään odottamaan Lasse porukkaan. Onhan tämä nyt tolkutonta, että ryhmän kokemattomin joutuu yksin taivaltamaan - ei mitään järkeä.

                  Kierros laputellaan täyteen. Lunta on satanut ilta klo.17 asti koko ajan. Se on tehnyt polun hieman lipoisaksi. Osuutta asiaan saattoi olla myös polun päällä askartelevien lihasten väsymisellä. Horjumisia tulee enempi. Muljutaan ja soljutaan eteenpäin kuitenkin.

                 Kymmenes kierros aikaan 1h50min @9:10/km (lisäksi 40min huoltotauko)


                 11.Kierros


                   Sää:  -13, lumisade

                     Ootetaan Lasse mukaan ja samalla hoitelen hiertymääni. Vähän sellainen Calling-room -fiilis hetken. Vihdoin Lasse saapuu... Kerrotaan Lasselle idea, että kierretään leppoisaan tahtiin kaksi viimeistä kierrosta ja saunotaan sitten lopuksi. Lasse astelee huoltokassilleen ja katsoo hyvin hitaasti olan yli; "vai että kahdesti...katsotaan nyt...yhtä ajattelin...". Hieman siinä vitsaillaan ja koitetaan saada Lasse uskomaan käsikirjoitukseen - kevyeen vauhtiin ja hyviin huoltopätkiin. Huomaamme kuitenkin pian olevamme Jyrkin kanssa huonoja puhemiehiä, sillä palo Lassen silmissä ei muutu. Hyväksymme tämän. Jätämme vastuun kulkijalle. Huoltotauko kestää 25 min.

                     Lasse oli saanut oman neljännen kierroksen taisteltua juuri loppuun. Viimeiset kilometrit olivat kysyneet uskoa jaksamiseen. Sitten tulee kaverit, jotka tarjoavat vielä kahta. Joskus tarjoukset yllättävät. Joskus niitä on miltei mahdoton myydä.

                    Lähdetään matkaan. Myötämaavoittoinen osuus menee hyvin. Alkaa vaikea polku-osuus. Lasse on keulilla - Lasse on hiljaa. Keksittyy. Juoksee, kunnes ei enää juokse vaan kävelee reippaasti. Me Jyrkin kanssa enemmin juoksemme hiljaa kuin kävelemme reippaasti. Ilmoitan aina välillä (Rytmi: Juoksua 4min + Kävelyä 1min) milloin on kävelypätkä. Lassea naurattaa. Tilannetaju on kohdallaan, se on aina hyvä merkki. Mies on vielä pinnan päällä. Lasse oli taas samassa pisteessä missä oli ilmeisesti ollut myös edellisellä kierroksella. Hatunnoston arvoinen suoritus. Lopun tie-osuudella Lasse käskee jalkojaan jopa juoksemaan, vaikka lipas on tyhjä. Oisittapa nähneet sitä jyystöä! Siinä oli kuulkaas rutkasti halua! Yksikin käpy tiellä ja Lasse olisi kompastunut. Askel oli tahtova, mutta matala - todella matala. Joku saattoi valoisan tullen luulleen jonkun hiihtäneen tiellä. Valtava puristus. Hienoa! Ja mikä parasta, palkitsevinta oli nähdä miehen suorituksen jälkeinen tyytyväisyys itsensä voittamiseen.

                    Tunteja, jopa vuorokauden yhtämittainen juokseminen tuo monenlaisia tuntemuksia (jotkut puhuvat kivuistakin) äkkiä arvaamatta outoihinkin paikkoihin, kuten kyljet ja niska - selästä ja vatsanseudusta puhumattakaan, saati lantiosta alaspäin. Myös otsavalolla katse-maahan-meno tuo omat jäykkyytensä niska-hartia-seudulle. Näitä tuntemuksia kävimme sakissa läpi minun 11.kierroksen lopussa ja Jyrkin sekä Lassen viidennen. Oltiin samalla asialla. 

              11:sta kierros aikaan 1h57min @9:45/km (lisäksi 25min huoltotauko)

                                 Kuva 10.kierroksen jälkeen n.klo.3.47

                 12.Kierros


                    Sää: -12, lumisade

                    Jyrkän Jani, vakio aamulenkkikaverini jo yli kahden vuoden ajan, tuli mukaan viimeiselle kierrokselle. Täytyy nostaa hattua, sillä Janin polville epätasaisella polulla meno on myrkkyä. Jani oli varustautunut kävelyyn, mutta innostui kuitenkin matkaamme, kun lupasimme mennä hiljaa. Aika helppo oli tosin tuolla tavalla luvata reilun 21h liikkumisen jälkeen.

                   Jani sai toimia veturina. Meno olikin aivan sopivaa. Polku-osuuksilla Jani meni kevyen hölkkävauhdin veroista kävelyä. Oli melkein helpompi hölkätä mukana kuin yrittää kävellä niin ripeästi kuin mitä Jani käveli. Tempokävely ei oikein tuossa vaiheessa houkuttanut.

                   Lopussa tuli otettua vielä lyhyt videonpätkä. Äänestä ja jutuista voi aistia pitkän hereillä olo-ajan.

                   Niin päättyi vuorokauden kestänyt harjoitus varsin hyvävoimaisena sinne mistä se oli lähtenytkin. Lopuksi saunottiin ja syötiin uunimakkaraa. Kiitos siitä Jampille!

                   Hommahan ei pääty koskaan siihen, kun liike lakkaa vaan sitten täytyy jaksaa vielä kerätä ja lajitella jotenkinsa puhtaat ja likaset kamppeet. Ja päättää mitkä evään rippeet nakkaa roskiin ja mitä vie kotiin. Siinä kaupusteltiin toistemma suuhunkin kaikennäköistä. Kun kaikki oli kerätty paiskattiin vielä kättä ja kiitettiin seurasta. Sitten Janin auton jousille ja kotia kohti purkamaan tavaroita. Ja sama tavaroiden vellominen vielä kotona ennen nukkumaan pääsyä. Harrastuksen tympein vaihe, tavaroiden vellominen pitkien suoritusten jälkeen.

                 12:sta kierros aikaan 1h51min @9:45/km (lisäksi 41min huoltotauko)


                    Omalta osaltani kokonaisaika lenkillä oli siis 23h 21min... Huoltotaukoihin (5kpl) meni haasteellisessa kelissä yhteensä 2h 55min... Näin liikkeellä-olo-ajaksi tuli 20h 26min... Noin 80% tuoremehua noin 1tl/4L suolalisällä meni yhteensä suorituksen aikana noin 8litraa. Lisäksi tauoilla join yhteensä ehtaa tuoremehua noin litran, sekä cockista/pepsiä noin litran ja yhden alkoholittoman oluen. Eli juomaa meni noin 10 Litraa kaikkinensa. Syönti puolella oli suolapähkinöitä, Sipsejä, pari banaania, täytekeksejä, suklaata, kuivattuja viikunoita, muutama geeli ja loppuhädässä korvapuusteja, kun kaikki muu alkoi jo tökkimään. Monipuolisuus on valttia. Silti usein oma kattaus on liian suppea.

                     Haluan kiittää kaikkia mukana olleita ja Nivalan Liikuntakeskusta tämän tapahtuman mahdollistamisesta, sekä BestGlassia hyvästä yhteistyöstä tapahtuman aikana.

                    Kaikkien kierrostiedot voi lukea tästä.
                     Koko suoritukseni data on katsottavissa tästä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.1.2015         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti